Pesäkallio ja Mäntymotelli 8.11.2008

Lahden Pesäkalliolla oli soittelemassa Fantasia. Orkesteri, joka menestyksekkäästi on luotsannut vuodesta toiseen uusia tangokuningattaria arkeen. Toisista on tullut jotain jälkeenjäävää, joistakin ei ole kuulunut mitään. Ehkä näitä kuninkaallisia valitaan liian tiheään.

Nyt ei ollut kuningatar paikalla ja kävi niin, etten ennättänyt nähdä illan miespuolista solistiakaan. Arto Nuotio laulaa kyllä hyvin, mutta minun oloni ei ollut hyvä. Tai parempi sanoa, että en sulattanut olosuhteita. Tunti ja päälle siellä kului aikaani. Fantasia soitti hyvin, niin kuin se on aina tehnyt. Harvoin tosin olen ollut viime aikoina paikalla, mutta kuitenkin silloin, kun se on ollut mahdollista. Pesäkallion hyvää lattiaa kulutin alkuvalsseilla, tangoilla, jenkoilla, fuskuilla, fokseilla ja hitailla valsseilla. Jotain kuitenkin puuttui, kai eniten korvieni välistä. Kun kaunis rumba-kappale alkoi soida, se oli kuin merkki poistumiselleni.

Niin, väki oli erilainen kuin viikko sitten – en tuntenut kuuluvani joukkoon. Niinpä sitten Mäntymotellin kohdalla pysähdyin. Paikalla oli Tanssin Huumaa-orkesteri ja Oiva Oivinen. Mukavan letkeää musiikkia kuului lavalta ja herra Oivinenkin lauleli ihan kohtuullisesti. Paikassa ei ollut mitään tungosta. Ei edes vielä pikkujouluväkeä, mitä siellä joulua odotellessa usein on kovastikin. Pariskuntia oli osa ja muuta ravintolaväkeä. Ilohan anniskelupaikassa on ylimmillään. Tangojen, foksiparin ja cha-chaan jälkeen minulle riittivät tämän illan tanssit. Ajoissa jouduin kerrankin nukkumaan.