Kuntotalolla 22.11.2008 Kari Piironen ja Caminito sekä Charlies ja Janne Leino

Minulle on tullut muutamista tanssiorkestereista mieluisia ja haluaisin nähdä heitä edes silloin tällöin. Aika monen esiintymispaikat ovat usein ulottumattomissani. Suomi on kumman suuri niissä tilanteissa. Nyt olin jo syksyllä katsellut Janne Leinon ja Charliesin esiintymispaikat ja ei juuri muita vaihtoehtoja ollut lähellä  kuin Kouvolan Kuntotalo. Samassa paikassa oli toisena Kari Piironen ja Caminito, joten sekin puolsi paikkavalintaa. Heitä tosin olen tavannut hiljattainkin. Jyväskylän Viihdekeskuksessa oli samaan aikaan Varjokuva – heidänkin esiintymispaikat talviaikaan ovat kaukana. Nyt valitsin näin.

Kuntotalolle saapui väkeä sopiva määrä Kari Piirosen 20 v taiteilijajuhlan kunniaksi.  Juhlalevyllä on vanhaa ja uutta tuotantoa. Joka kerta kuunnellessani hänen ääntään tunnen ihailua siitä tavasta millä hän ottaa äänellään ja esiintymisellään koko salin haltuunsa. Hän antaa kaikkensa laulaessaan. 

Illan aloitti Charlies ja Janne Leino ja olin jo melkein unohtanut, miten hyvin he esiintyvät. Orkesterin iloiset ilmeet ovat tarttuvia ja taitavia soittajia he ovat kaikki. Istuen kuuntelinkin heitä siellä paikan tunnetulla ylälehterillä. Kun havaitsin, ettei minun tuttujani ollut aluksi paikalla, musiikin kuuntelu ja orkesterin katselu oli vaihtoehtona. Ensimmäinen osuus oli puoli tuntia samoin kuin Caminitolla. Sen jälkeen alkoivat tavanomaiset 45 minuutin osuudet. Lopussa oli taas puoli tuntia kummallakin orkesterilla.

Ensimmäisellä tunnilla olin hakurivissä osan aikaa ja muutamalle kappaleelle haettiin. Toisen tunnin istuin melkein kokonaan siellä ylärivin penkissä. Tuttuja oli paikalla, joten jutteluunkin jäi aikaa ja kuulumisten vaihtoon. Samoin rouva Piirosen kanssa oli pieni juttuhetki. Hän oli ollut Karin kanssa Sinitaivas-konserttikiertueella. Oma orkesteri olikin lomaillut sen ajan. Rumpalin kasvot olivat ainakin ruskeat – etelän auringosta.

Aika tyhmää on olla tanssipaikalla tanssimatta, mutta kun tunne oli mikä oli. Tutun naisen kanssa sitten tomerruimme ja naistentunnin alkaessa tein parhaani. Ihan käteenkäypiä herroja oli joku paikalla. Tosin alusta asti huomasin, että nuorempi ja myös tanssitaitoisempi herraväki oli jossain muualla. Kenties Lahden Pesäkalliolla Tanssiorkesteri Sykettä kuulemassa. Eikä Kaakonkulman monia nuoria naisiakaan ollut paikalla. Naisenemmistö tavanomaiseen tapaan kuitenkin oli.

Naistentunnin hakeminen oli siis sujuttava rivakkaan, mutta ei juosten. Niinpä hyvin ennakoin tulevat kappaleet ja sen mukaan herrojen hakemiset. Taukoja tuli, kun meni miettimiseksi välillä. Minua hakeneet herrat hain ja muutaman muun. Yksi herroista oli, jota en ole edes huomannut aiemmin. Oikein hyvin vievä herra. Hyvät tanssiotteet, kunnon askelpituus ja ryhtiä. Hän hakikin myöhemmin illalla Karin viimeiselle kappaleelle ja kohteliaana herrana tanssin loputtua kysyi haluanko tanssia vielä, kun Kari taputettiin takaisin. Itse hain häntä cha-chaalle, hän  haki valssille ja Karin kiitoskappale oli mukava sylitanssi.

Paikalla oli kaksi herraa, joiden kanssa toivoin saavani tanssia tangot. Ehdin hakea, tunnistaen tangon ensi sävelet, erästä nuorta herraa, joka joskus on hakenutkin minua. Tangot olivat oikeat tangot eivätkä mitään uustuotantoa. Eipä sillä, ei kumpikaan orkesteri esittänyt muuta kuin tanssittavan hyviä kappaleita. Niissä kahdessa tangossa oli sitä tunnetta, mitä tango parhaimmillaan tuo. Vienti oli toivomaani. Myöhemmin Kari esitti Punaiset lehdet, aina toivon sitä ja sille haki vanhempi tangoa paljon harrastanut herra. Hänen kanssaan tangossa meillä on pitempiaikainen toistemme tuntemus.

Illan ensimmäiset tangot illan ensimmäisellä tunnilla olivat kuin olisin ollut pikajunan kyydissä ellei ihan Pendolinon vauhdissa. Mutta oli siinäkin jotain "järkeä". Herralla oli oma vientityylinsä ja siinä selkeys. Musiikin tulkintaa mukana ja kovaa yritystä. Kun hänen pituutensa oli sopiva eli hieman itseäni pitempi ja jäntevä kroppa oli vastassa, niin ei siinä auttanut kuin eläytyä vauhtiin. Aina sellainen tanssi kuitenkin voittaa kävelyttämisen tanssilattialla. Ehkä se kuitenkin sai minut aluksi kiipeämään yläpenkkiriviin istumaan, josta oli vaikea laskeutua tanssitasolle. Puolen yön jälkeen paloivat molemmat haluvalot ja sen tiimoilta hain kuitenkin tätä tangoherraa, jotain hidasta soitettiin. Se sujuikin rauhallisemmalla tyylillä. Kysyin miten on harrastanut tanssimista. Ei kursseja, ei ennätä, mutta tytöt ovat opettanut mm.fuskua, oli vastaus. Iloinen hymy hänellä oli. Hän on hyvinkin kehityskelpoinen herra tanssilattioiden iloksi. Ehkä pieni lajikohtainen opastus olisi hyväksi tai mistä sen tietää hänen tapauksessaan. Voihan se aikakin kantaa hedelmää ilman mitään kurssitusta.

Mukava oli tanssia myös kahden muun Kaakonkulman tutun herran kanssa, haettuna ja hakien. Yhdessä jivessä oli menoa ja iloa ja saman herran kanssa myös tango sujui. Toisen saman puolen herran kanssa buggi ja jotain muutakin meni mukavasti. Oikein rivakkaliikkeinen herra tanssitti toisen bugin ja siinä oli vauhtia. Hyvä kun pysyin lähituntumassa. Mukavaa se silti oli. Vaikka monet ovat sitä mieltä, ettei vastahakuja tarvita tai ei ainakaan mitään velvoitetta ole, niin Kuntotalolla ainakin oli vastavuoroisuutta. Ainakin osalla tanssiväestä.

Lähdin kotiin kun Charlies lopetti ja Caminitolla oli vielä puolen tunnin osuus. Siihen mennessä ei ollut esitetty masurkkaa eikä polkkaa. Jenkkoja soitettiin kahdet. Toiset tanssin sen lajin harrastajan kanssa, mukavilla kansantanssimaisilla aloitusaskelilla. Jos paikalla olisi ollut polkka/masurkkatuttujani, olisin varmaan pyytänyt niiden soittamista. Kyllä johonkin väliin ne olisivat sopineet. Illan musiikillinen anti oli monipuolista ja reipasta. Eräs tuttu pari oli lähdössä pois ennen puolta yötä. Oli menoja aamulla, mutta totesivat illan musiikin olleen lattaripainotteista. Kyllähän sen niinkin voi tulkita, mutta ilman kansallisia lajeja muutoin oli monipuolista ja oikein hyvin esitettyjä kappaleita. Kertaakaan en ajatellut, että tuleepas lavalta huonoja kappaleita.

Caminiton pluspuolia Karin esiintymisen lisäksi olivat rumpalin lähes aina kuuluvat, selkeät välispiikit ja hänen hyvä lauluäänensä. Charlies on jo oma lukunsa tanssimaailmassani. Ihailen syvästi Janne Leinon ääntä. Mm. kappaleet Nainen Mun, Taivas on viilee, Elviksen kappale ja varsinkin Il Mondo, joka on huikaiseva jo musiikin puolesta ja tietysti rytmikäs Julia-laulu tuntuvat hyvältä kuulla. Ihailen hänen äänensä kestävyyttä, sillä hän on kaikki orkesterin osuudet mukana laulamassa. Hän on orkesterin jäsen. Myös se, että hän ehtii moneen musiikin lisäksi, kuvaa hänen tarmoaan ja taitojaan ja asioiden yhteensovittamista. Suomen nuorimpana apteekkarina (1,5 v ajan), farmasian tohtorina ja perheenisänä on työkenttää riittämiin. Jo kolmas painos on myynnissä hänen kirjoittamastaan lastenkirjasta.

Sunnuntaille ennustettu lumimyrsky ei ollut vielä saapunut ja oli mukava hakea lähtiessä autoni kellariparkista, joka on tanssipaikan vieressä ja käytössä tanssi-illoin. Ei tarvitse lumia kopistella autosta. Sunnuntaista saattaa tulla tupailta. Antaa sataa. Sen jälkeen on lunta riittävästi latupohjien tekoon. Ehkä tarvitsen valohoitoa, jotta en tanssipaikalla harrastaisi istumista.