Pesäkalliolla 1.11.2008

Lauantaiaamuna heräsin omine aikoineni. Sisäinen herätyskelloni soi merkiksi löytyisikö paikkaa talvirenkaiden vaihtoa varten. Ja löytyihän se. Eräs rengasliike oli anonut luvan saada pitää liikettään auki. Hyvät olivat heidän perustelunsa olleet. Niinpä saatoin illalla olla tien päällä. Sunnuntaita vasten yöksi oli ennustettu miinuslukemia. Olen joskus vaihtanut itsekin renkaat, mutta mukavuudenhalu voittaa. Tehköön työn he, jotka sen parhaiten osaavat.

Iltapäivällä ulkoilin ja useampaan kertaan leijaili märkiä lumihiutaleita vasten kasvojani, ensi lunta ja minua hymyilytti. Rengasliikkeen omistaja kertoi aamulla, että ovat seuranneet koko viikon sääennusteita ja että nyt lauantaina iltapäivällä tulee lunta tai räntää. Ei sitä paljon tullut, minkä nyt leijaili tuulipuhurissa. Ennusteet siis pitivät paikkansa. Edelleen olivat elossa rantapolun kukkaset. Pietaryrtti oli oikein topakkana. Pihasaunion päivänkakkaramaiset kukat alkoivat olla kovia kokeneen näköisiä. Siankärsämö on sitkeä kasvi eikä sen kukinnot näyttäneet kärsineen. Puna-apilakin oli rehevänä. Ne kaikki jäävät ehkä sellaisenaan lumen alle.

Hyvän sään vallitessa olinkin sitten hyvissä ajoin Pesäkallion pihassa. Ei ollut vielä paljon autoja. Sisällä oli kuitenkin jo väkeä, niin että tanssit siitä syntyivät. Eikä kauan mennyt, kun lisää oli tullut niin, että jo ennen naistenhakua oli lattia täysi. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ollut koko iltana. Oikein hyvin oli tilaa tanssia. Alkuvalssille haki herra, joka näytti tutulle ja kertoikin, että jossain olemme tanssineet. Kysyi vielä miten kiharani jaksavat. Satulinna hänellä on vakituisempi tanssipaikka.

Tanssi-illat osaavatkin olla erilaisia. Biorytmini eivät saaneet valtaa minussa, vaikka kaikki olivat miinuksella. Niin fyysinen tila kuin tunne ja järki. Niitä ei taidakaan tarvita käyttää, silloin kun onnen ja sattuman jumalatar Fortuna ottaa hallinnan. Nyt oli mahdollisuus tanssia koko ilta ja vasta loppuillasta tuli väsymys. Paikalla olivat herrat, joiden kanssa oli mukava tanssia. Yllättäen tuttu herra Jyväskylästäkin oli paikalla. Viihdekeskuksessa ei ollut tansseja tälle lauantaille. Hänen kanssaan on ilo tanssia. Ikä ei häntä paina, jos ei minuakaan tanssiessani hänen kanssaan. Hän on yksi parhaita polkantanssijoita, jos on hyvä kaikessa muussakin. 

Kuuma tuli heti ensimmäisellä tunnilla. Vasta taukomusiikin ensimmäisellä kappaleella selvisin juomaan. Se olikin jo illan toinen tavallinen valssi. Orkesteri Nelinpeli aloitti toisen osuutensa ilmoittaen, että nyt tulee tangoja, hidasta valssia ym. Ensimmäinen tunti oli ollut muita tanssilajeja. Toinenkin  tunti meni tanssien ja yritys tauolle menosta typistyi hyvin valittuihin taukokappaleisiin mm .masurkkaan. 

Naistentunnin alkaessa lavalle nousi solisti, komea Mikael Konttinen, tuleva lentokapteeni. Aloittanut koulutuksen kesällä ja ollut jo ilmassa yksinkin. Hänet olin tavannut Magia-orkesterinsa kanssa viime keväänä. Illan orkesteri Nelinpeli oli kuin tuhkasta noussut Feenix-lintu. Olin nähnyt heitä ennen ja jälkeen SMORK-2006 kilpailun heidän voitettuaan sen ja sitten Kesäillan valssissa kesän 2006 nauhoitukset, joissa ei kaikki ollut kohdallaan. Jostain ihmeen syystä he alittivat itsensä silloin ja tuntui pahalle heidän puolestaan. Esiintymistauon jälkeen kaikki on toisin. Ja nyt, mikä tunnelma ja soittaminen. Rumpali ja basisti ovat vaihtuneet ja orkesterissa on nuorekas ilme. Konttisen aiemman orkesteri Magian rumpali se taisi istua lavalla. Ollut myös Vaihtoaskel-orkesterissa, joka kilpaili 2006 SMORK-voitosta yhdessä Nelinpelin ja Väriloisteen kanssa.

Nelinpeli esitti siis aluksi kaksi osuutta ilman solistiaan ja vielä lopussa yhden. Kitaraa soittava Ari hoiteli puhumisen lavalla ja lauloi. Kovin oli kotoisa, savolaistyylinen illan juonto, mutta tokko hän on edes savolainen, vaikka välillä läänin pääkaupungissa asuikin. Rumpalilla oli myös hyvä ääni. Tämä orkesteri vie tanssi-illan oikein hyvin läpi vaikkei solistia erikseen olekaan ja heillä onkin omia esiintymisiä. He täyttävät hyvän tanssiorkesterin mitat.

Ennen illan viimeistä tuntia oli tanssiväki jo vähentynyt, joten väljässä tilassa oli ilta mukava päättää oikein ripeään humppaan, jonka tanssin iltaansa tyytyväiseen tanssituttuni kanssa. Uskon, että tänä iltana oli muutoinkin tyytyväistä joukkoa paikalla, sillä mitään suurta epäsuhtaa mies/naismäärillä ei ollut. Itse ainakin tanssin enemmän kuin pitkiin aikoihin ja hyvin tanssitettiin. Paikalla oli tanssitaitoista väkeä. Kaikkia tanssilajeja esitettiin illan aikana. Taukomusiikista vastasi paikan isäntä ja kiitosta hänellekin.

Kun iltaan sopi ainakin kahdet hitaat valssit, useita tangoja,  jenkkaa, polkkaa, masurkkaa, humppaa ja lattaripuolikin kaikkineen, niin ei niiltä osin mitään valittamista. Kaikkea sain tanssia. Tavallisia valsseja oli kyllä liikaa minun makuuni, vaikka niistäkin kahdet tanssin pitkäaskelisin etelän herran kanssa. Kolmannet tavalliset valssit vei illan lopulla herra, joka kertoi vain vähän tanssivansa, mutta kuorolaulu oli hänen pääharrastuksensa. Eikä tehnyt yhtään pahaa hänen laulunsa illan aikana muita kappaleita tanssiessamme.  Vaatimattomuus tanssitaidon suhteen voi kaunistaa, mutta enemmän olen totuuden kannalla. Miksi vähätellä itseään. Jo hänen käsiotteensa kertoivat, että tietää mitä tekee ja jalkatyöskentelynsä vahvisti tuntemukseni. Tanssiminen on silloin erityisen mukavaa, kun herran kädet ovat siellä missä pitääkin.

Lauantai-illalle olisi ollut vaihtoehtoja, mutta olin tyytyväinen paikan valintaani. Toivottavasti ensi perjantain tanssipaikkakohde ei ole samanlainen kuin viimeksi. Pohjoisen Taigaorkesteria ja Jarkko Honkasta en voi jättää väliin, kun etelään päin Lapista laskeutuvat. Paikka ei ole kovin tanssiväen suosiossa, mutta se ei haittaa tällä kertaa.