Kisarannassa 14.11.2008

Viime viikonloppu näytti suunnilleen kaiken sään puolesta. Perjantaina jo ajoissa olin ajelemassa kohti
Kisarantaa, matkasuunnitelmani ensimmäistä paikkaa. Oli ollut helppoa tehdä päätös matkasta mutkan kautta Jyväskylään.  

Kisarannan orkestereina olivat Tornados ja Saija Tuupanen sekä KinoJake. Kaikki esiintyjät minulle mieleisiä. Sateen jatkuessa perille asti, oli piha-aluekin kurainen ja sisälle mennessäni sain varoa kenkiäni. Kumisaappaat olisivat olleet oikeat jalkineet.

Tornados aloitti illan ja olinkin kaivannut jo pitkään kuulla heitä. Kitaristi Kai Lääti laulaa suoraan sydämeeni ja hidas valssi Sieluni soitto kruunasi ensimmäisen osuuden. KinoJaken esiintyminen on tuttua, mutta oli heillä uusiakin  kappaleita, joita en ole kuullut. Kuitenkin jokaisen kappaleen aloituksen kuuntelin herkällä korvalla, sillä heidän tyylissään on jotain erikoisen kaunista, omaperäistä ja hienostunutta musiikin tulkintaa. Kun tanssiorkesterissa on viulusti, niin se on tanssimusiikkia parhaimmillaan. Soittotaidon lisäksi hänellä on ääni, joka kelpaa mille tahansa estradille. Orkesterin onni on, ettei hän ole suunnannut (ainakaan vielä) muille areenoille.

Tornadoksen toiselle osuudelle lavalle nousi Saija Tuupanen. Voin vain ihailla hänen ääntään. Miten niin hoikasta ja sirosta naisesta lähtee niin upea ja syvä ääni, varsinkin tangoissa. Onneksi hän muistaa tulleensa valituksi tangokuningattareksi ja laulaa illan aikana tangoja. Moni tangokuninkaallinen on unohtanut tangot. Vie meidät rakkauteen - tangon esittää pari muutakin laulajaa, mutta Saija Tuupasta ei voita kukaan. Uudelle levylle tuleva kappale Tartu Hetkeen soi monella radioasemalla ja on Saijaa parhaimmillaan. 

Tanssiväki oli aluksi melko vähälukuisena paikalla. Joku kertoi parista muusta samanaikaisesta tanssitilaisuudesta näillä kulmilla. Väki jakaantuu sellaisissa tilanteissa. Illan mittaan kuitenkin tanssilattia täyttyi joskin tanssitilaa oli reilusti. Joka kerta ollessani etelän isommilla lavoilla/tanssipaikoilla koen, että pienemmissä paikoissa on aivan erilainen tunnelma. Niin tanssijoiden keskuudessa kuin orkesterilavalla.

Sanonta "pieni on kaunista" tulee kyllä mieleeni. Isossa salissa on iso tanssitila, paljon väkeä, ruuhkaiset naisten rivit ja orkesterikin jossain korkealla ja kaukana esiintyy. Tämä sopiikin heille, jotka haluavat tanssia omassa porukassaan. Tai joille toiset tanssijat ovat ykkösasia tai sitten vain joku tietty orkesteri, jota voi kuulla peräjälkeen.

Pienemmissä tanssipaikoissa kosketus tanssijoiden ja orkesterin välillä on läheisempi ja se luo hyvän tanssitunnelman yhdessä mukavan tanssiväen kanssa. Tämä puuttui mielestäni Kisarannassa. Savolaisena tunsin itseni vieraaksi. Aikaisemmilla käynneilläni, joita ei monta ole, paikalla oli useita tuttuja, mutta nyt vain joku. Naisia oli tavalliseen tapaan enemmän kuin miehiä. Omat tanssihetkeni olivat satunnaisia ja välillä istuin kuuntelemassa ja juttuhetkiä musiikin tiimoilta sopi iltaani.

Kolme vierasta herraa haki tanssimaan. Tuttuja oli muutama. Heitä yritin hakea takaisin naistenhaulla heikolla menestyksellä. Vieraita en tohtinut hakea, jos olisin ennättänytkään. Vaihdot tapahtuivat osin naistenhaullakin ennen palautusta riviin. Mutta ihan mukavia fuskuja tai oli niissä joku ihan joku minun jaloilleni jiveen menevä kappalekin, tanssin kahden herran kanssa. Rumbana vei eräs herra ja en tiedä oliko se rumba, mutta hyvin jalat lähtivät siihenkin. Hitaalla valssilla konkaritanssijaherra hallitsi ykkösen ja vienti oli varmaa. Jotain sylitanssia tanssimme myöhemminkin ja hän onkin tangontaitaja. Kansalliset tanssit menivät ohi paitsi jenkalle haki enemmänkin swingtansseja hallitseva herra. Eräs herra vaikutti tutulta, mutta oletin, että minusta vain tuntui siltä. Kun hän sitten haki tanssimaan, selvisikin, että hän on erään tutun naisen entinen tangopari. Olinkin kaivannut paikalle tätä naista, mutta ei häntä näkynyt.

Tangoja esitettiin illan aikana useampia. Kolmet taisin tanssia. Alkuillassa Tornadoksen esittäessä tangot istuin penkkiin, kun ei näyttänyt yhtään minulle sopivaa herraa olevan vapaana. Siihen tuli juttelemaan tanssiva soittaja ja tangot tanssimme ja pienen hetken sen jälkeen paransimme tanssi- ja musiikkimaailmaa. Sitten myöhemmin Saijan aloittaessa tangon Vie meidät rakkauteen olisi ollut melkein rikos istua se kuunnellen tai ehkä olla talutettuna lattialla. Ratkaisin sen hakemalla edellisen tangomiehen. Eikä hän ollut edes hakualueella. Kyllä tangoa ei voita mikään, kun viejänä on sen lajin taitaja.

Tällaiset tangohetket pelastavat koko illan, olipa siinä ollut muutoin mitä tahansa. Tällä vieraalla maaperällä päätin iltani, kun KinoJake aloitti lopulla iltaa kappaleen Ilta yöhön kuljettaa. Anninan kaunis ääni jäi soimaan päähäni ja hyräilin sitä jonkin matkaa suunnistaessani kohti pohjoista. Jos kouluarvosanoja käytän illasta, niin orkesterit olivat täyden kympin arvoisia ja niin olivat ne kahdet tangotkin. Muun tanssin osalta tyydyttävä on sopiva ilmaisu.