Kivistön työväentalolla 21.12.2008

Kyllä joulu saa tulla. On aikaa itselle. Joulunalusaikaa en saa hallittua niin kuin toivoisin. Mutta joulunajan saan ja koko vuoden vaihteen, loppiaiseen saakka. Sunnuntaiaamuna neljän tunnin yöunien jälkeen kiersin Savon maata Keski-Suomeen illan pimeään saakka. Eikä edes väsyttänyt paitsi kun istahdin Kivistön työväentalolla penkkiin, tuntui, ettei siitä viitsi ylös nousta. Siitä oli alkuillasta ihan mukava seurata paikan varttuneiden persoonien tanssimista. Kun lauantai ja sunnuntai oli yhtä jalkeilla oloa ja valvomista, niin kun jäin paikalleni, oli kuin aika olisi pysähtynyt. Mutta siitä virkistyin ja loppua kohti ilta alkoi tuntua tanssi-illalle.

Kotimatkalla, joulupukin apulaisen viran loputtua, poikkesin kuulemaan ja katsomaan Rainer Bollströmiä ja orkesteriaan Graniittia. Ja mikä ohjelmisto! Solisti osaa kyllä ottaa yleisönsä. Hän hymyilee kaikille ohitanssijoille eli hän laulaa jokaiselle. Moni solisti voisi ottaa mallia hänestä.

Herra rumpalin kävely näytti tutulle ja viimein lavan ohi tanssiessani ymmärsin, kuka siellä rummuissa istuikaan. Nelinpelissä, SMORK-2006 orkesterissa aiemmin soittanut rumpali. Hän oli kyllä tehnyt muodonmuutoksen sitten viime näkemän – tyylikäs ja nuorentunut, oikein mallikas ja hoikka herra. Uusi orkesteri on tehnyt hyvää hänelle ja kun hän on taitava muusikko, niin kyllä kelpaa soittaa. Orkesterin voimahahmo on haitaristi-kosketinsoittaja-kitaraa soittava herra, joka myös laulaa paljon.

Illan musiikki oli kohdallaan, myös väliaikana. Tanssilajit olivat hyvin edustettuina ja minua ilahduttavia olivat tangot ja rumbat sekä ne kansalliset lajit. Polkan ja jenkan tanssin ja masurkka oli soitettu sen jälkeen, kun puoli tuntia ennen loppua lähdin kotimatkalle. Väki oli jo vähentynyt lähtöhetkeeni mennessä, joten masurkan soittamisajankohtaa orkesteri ei ollut harkinnut. Yksi mukava piirre orkesterilla oli, että esittivät solistin osuuden alussa polkat ja jenkat eikä osuuden lopussa, ennen varsinaista solistin osuutta, mihin olen useimmiten tottunut.

Alkuillasta tosiaan istuin penkissä. Tarjonta ja kysyntä ei oikein kohdannut. Tango ja rumba olivat ensi tanssit. Mutta illan kuluessa tanssiminen oli vilkkaampaa. Tunsin itseni melkein prinsessaksi, kun olin kahvitauolla ja tyylikäs tummasilmäinen herra tuli kysymään, saako hän tanssin illan aikana. Hänelle nyt olisin luvannut vaikka kaikki tanssit, mutta sanoin, että totta kai. Hän oli hymyillyt penkistä jo aiemmin minulle ja mietin, pitäisikö minun tuntea hänet. En tuntenut, en ollut edes nähnyt koskaan. Olin kaivanut arkistoista esiin joulun kunniaksi vanhan, koko pitkän, punaisen seinäruusuhameeni. Se taisi huumata herran. Hain häntä takaisin naistentunnilla, vaikka huomasin, että oma leidikin oli mukana. Niin ne ovat  varattuja tumman heimon herrat.

Muutamien tuttujen kanssa tanssin ja eräs toinenkin vieras herra haki ja vei hyvin tangoa. Ilahduttavaa oli, että kaksi herraa haki, jotka eivät ole aikoihin tanssittaneet minua. Ehkä joulun aika hellytti heidät. Tangoja jäi kyllä kuuntelunkin varaan, mikä jossain tilanteessa on parempi kuin lattialla liikkuminen. Erään tutun herran kanssa tango on ollut parasta. Hän haki myöhemmin illasta, vaikka luulin jo, että hameeni oli liikaa ja hän jättää minut väliin. Hitaita valsseja soitettiin kahdet. Toisilla niistä sain mahdollisuuden tanssia. Vienti oli kyllä selkeää ja sitä oli ilo tanssia.

Vaikka tämä paikka on enimmäkseen varttuneen väen, niin eivät kaikki ole iäkkäitä. Samanikäistä väkeä on kuin mitä useimmilla tanssipaikoilla, jos nyt jätetään jotkut nuorille ym. erikoistuneet paikat luvusta. Ihmisillä, siis ihan tanssijoilla, on tapana luokitella asiakaspohjan mukaan tanssipaikkoja. Väki ja iät vaihtelevat orkestereistakin riippuen.

Kotimatka sujui reippaalla vauhdilla,  kun edessä ajava auto "määräsi" tahdin. Kaksi hyvää tanssi-iltaa oli takana ja rauhallinen joulunaika edessä. Ainoa puute on oikea luminen talvi, vaikka nyt lunta on tullutkin.