Tapaninpäivänä 2008

Hieman mietin matkaa Tapaninpäivänä Pajarinhoviin, mutta se kävi Tapanin ajelusta. Eikä jälkeenpäin harmittanut ajaa sinne asti. Kolmikertaista tangoprinssiä, Antti Ahopeltoa, ei ole mahdollista nähdä kovin usein Voimaorkesterinsa kanssa. Viimeksi tapasin hänet Martin Kievarissa lokakuulla.

 

Nyt matka oli jo sinänsä kokemus. Savonlinnan läpi ajaminenkin sujui helposti, kun autoja ei ollut paljon liikenteessä. Ennätin ihailla lähes koko keskustan läpi tien yli olevia jouluvaloja. Kerrassaan silmiä hivelet ne olivat. Kotikylän joulukatu on vaatimaton, kun vertaa näitä paikkoja. Alkumatkalla sulat ajoradat olivat hyvät, mutta varmaan kuusikymmentä kilometriä ennen perille pääsyä ajoin kuin talvimaahan. Metsän puut olivat lumitaakan alla. Ei ollut suolausta tiellä, vain lumi ja jäätikkö siinsi edessäni. Vastaantulevat autot pölläyttivät lumisumun tuulilasiin. Pian eteen ilmestyi linja-auto ja sen perässä meitä ajeli muutama auto. Ei mitään mahdollista ohittaa sitä, jos nyt ei ollut erityistä haluakaan. Tarkoitus oli mennä perille asti eikä jäädä välille ojaan.

 

Niinpä sitten jouduin sisälle juuri yhdeksäksi. Piha oli täynnä autoja ja kaksi linja-autoa purki ihmislastinsa oven eteen. Heillä taisi olla valmiit liput, koska jonoa ei muodostunut. Pelkäsin jo edellisen illan ruuhkaa, mutta sitä ei tullut. Koko illan oli hyvä tanssia ja tanssia sainkin alkuvalssista lähtien. Hieman tutuilta vaikuttivat jotkut hakijat ja tuntui, että samoin kokivat hakiessaan minua. Ei ollut jälkeäkään Kuntotalon tanssien hetkittäin apeasta olosta.

 

Voimaorkesteri soitti selkeää tanssimusiikkia ja basisti lauloi ennen Antin esiintymistä. Hyvät olivat lajivalikoimat ja jokaiselle oli jotakin sopivaa, jos kaikkea ei hallitse. Paikassa on sekahaku, mutta eivät naiset siihen osallistuneet. Sitten oli oikea naistentuntikin ja minäkin uskalsin hakea muutamaa herraa. Ilta meni mukavasti tanssien ja välillä Anttia katsellen ja kuunnellen. Hopeisella kuulla hän aloitti illan osuutensa ja hänen eläytyvää esiintymistään ja lauluaan oli ilo kuunnella. Hän saa aikaan viihtyisyyden ja en ole hänen tansseissaan kokenut olevani väärässä paikassa niin kuin joskus tuntuu. Voimaorkesterin kotisivut eivät ole vielä ajan tasalla, mutta jospa herra basisti saa ne kohdalleen ;>) Mukava oli tavata taas Antti ja Pete.