Kuntotalolla 25.12.2008

Kuntotalon joulupäivän tanssit ovat ainakin kaksi edellistä kertaa olleet Antti Huovilan tahdittamat. Nyt oli paikalle saatu minulle oikein mieleiset esiintyjät. Minulle olisi riittänyt kumpi tahansa, mutta kun nyt olivat paikalla molemmat, se takasi juhlatanssit musiikillisesti ja asiakas määrällisesti.

 

Illan aloitti Tornados puolen tunnin osuudella ja saman ajan taisi olla Sinitaivaskin heidän peräänsä. Sitten jatkuivat tavanomaiset 45 minuutin osuudet. Tornadoksen kitaristi Kai Lääti sai ensimmäiseen puolen tuntiin sopimaan myös hitaat valssit, joista toinen, Sieluni soitto, koskettaa minun sieluani. Kaipaan vieläkin Väliaikaisen Arton esitystä samasta kappaleesta, mutta sitä ei ilmeisesti enää kuulla – paitsi heidän levyltään sitä kuuntelen. Onneksi kappale on elossa Kain esittämänä ja ilmeisesti kappaleen tekijätkin esittävät sitä myös edelleen. Channel Fourin levyllä se on.

 

Saija Tuupanen on tangokuningatar, joka muistaa myös laulaa tangoja. Hänen ihan ensimmäinen kappaleensa oli uutta tuotantoaan ja iskelmää se oli. Ennätin jo ajatella, että voi ei, mutta onneksi ei niin jatkunut. Sitä seuranneet kappaleet olivat oikeita tanssikappaleita ja tangot Yön kuningatar ja Vie meidät rakkauteen ovat upeat kuulla ja tanssiakin. Niin pienestä ja sirosta solistista lähtee oikean tangolaulajan ääni. Olen sen todennut monet kerrat ja siksi heidän iltoihinsa hakeudun, jos mahdollista. Kauniita ja hyvin tanssittavia olivat hänen uudetkin kappaleensa.

 

Sinitaivas on uskomaton nuorten miesten orkesteri, joka kehittyy ja kehittyy. Joka tapaamiskerralla voin vain todeta heidän lahjakkuutensa ja tanssijoiden huomioimisen lajivalikoimallaan. Jos Tornadoksen soittajat ovat iloisia esiintyjiä, niin Sinitaivas hehkuu hymyllään lavan täydeltä – ja vispilät vain kahisevat ;>) Kyllä he luovat iloisen tanssitunnelman.

 

Paikalle oli saapunut tanssijoita matkojenkin takaa. Joulupäivänä ei kovin monessa paikassa ole tansseja ja orkesterit kyllä vetivät joukot paikalle. Tanssijoita oli lattia täynnä. Penkit olivat täynnä nousevassa katsomossakin. Mietin, mistä etelän tanssipaikoissa, lähes ainaisessa ahtaudessa tanssivat, löytävät liikkumisen riemun. Aina on edettävä pienin askelin, varottava joka käännöstä ja liikettä ja kädenalitansseissa on riski saada kontaktia muutenkin kuin haluamallaan tavalla. Nyt täällä oli sama tunnelma kuin esimerkiksi jossain etelän Linnoissa.

 

Muutamia kappaleita tanssin ja ison osan aikaa istuin siellä katsomon yläosassa. Siitä näki tanssijat ja esiintyjät olivat hieman liian kaukana, jotta olisin voinut paremmin seurata heidän soittamistaan. Aikaa olisi ollut vaikka mihin. Jossain vaiheessa naistentunnin jälkeen alkoi kuulua Tango Sinikalle ja se oli kuin merkki poistumiseen. Tangoja oli kyllä esitetty useitakin illan aikana ja osan niistä olin tanssimassa. Jos istun vain kuuntelemassa, niin tangosielu tuntuu silloin särkyvän, mutta kaiken se kestää….