Pesäkalliolla 13.12.2008

Nyt alkaa kyllä tuntua, että tanssikäyräni on kuin biorytmikäyräni – jatkuvassa liikkeessä. Ylös ja alas, kauniilla kaarilla, siellä miinuksenkin puolella. Jos sen muistaisin, niin en olisi alamaissa niistä tanssi-illoista, jotka eivät edes tunnu tanssi-illoilta. Monta kertaahan olen mennyt orkesterin takia paikalle ja siltä osin illat kuitenkin ovat plussan puolella, vaikka tanssihetket olisivat harvalukuisia.

Orkesterin takia tänä lauantaina ajelin Pesäkalliolle ja myönnettäköön, alle yhden käden sormien laskien olevien herrojen takia, jotka useimmiten ovat paikalla. Tällä kertaa paikalla oli myös herra, jota en odottanut näkeväni. Hyvinkin tanssitaitoinen hän on tai oikeastaan ihan tanssipalkittu aiemmin. Hän kertoi, että on alkanut pitää varttuneiden tansseista ja ei ole väliä kenenkään tanssitettavan iällä. Ja vanhempi daami on parempi kuin nuorempi. En aina tiedä laskeeko hän leikkiä, mutta tiedän hänen käyvän varttuneiden sunnuntai-illan tansseissa. Samoja tunnelmia on itselläkin, vaikka minulle iällä ei ole väliä, kun tanssii hyvin ja minun mieleisesti.

Illan orkesteria, Markus Sextetiä, olen tavannut viimeksi Kivistön työväentalolla lähes kahdeksan kuukautta sitten. Miksi ihmeessä en ole sattunut heidän tansseihinsa. Oikein harmittaa. Sain pitkästä aikaa seurata heidän iloista soittoaan, joka oli tullut jopa entistä paremmaksi. Uusia voimia oli lavalla. Viimeisen vuoden aikana kaksi heistä on poistunut, toinen kuoleman kautta ja toinen muista syistä. Jo viime keväänä olivat mukana nytkin mukana olleet basisti ja puhaltaja. Puhaltaja soitti aiemmin bassoa.

Koskettimiin oli heinäkuulla tullut uusi mies, oikein tyylikäs, komea ja erittäin hyvä-ääninen. Aiemmin Idols-kilpailuihinkin osallistunut herra. Hän on pikkuhiljaa ottanut laulupuolta haltuunsa ja on hyvä, ettei Markus tarvitse olla koko iltaa äänessä. En muuten kuullut heidän sinkkukappaleitaan, Markuksen laulamaa, Jäi vain kyynel ja Jos siivet saisin. Kauniita, melodisia, tunteellisia kappaleita. Toivottavasti eivät unohdu ohjelmistosta. Jääseppeleen kyllä kuulin. Myös kaunis kappale.

Laulaahan muutkin orkesterin jäsenet. Äänet tosin olivat lavalla, jos sen ulkopuolellakin hieman vaikeuksissa. Kulkutaudit pitävät huolta yhdestä sun toisesta. Oma äänenikin ja keuhkoputkeni ovat olleet kolme viikkoa taudin vaivaamia, mutta kun kuumetta ei ole, niin terveen kirjoissa pidetään. Kuumat juomat ja "kuumat tanssit" aukaisevat kummasti hengitysteitä.

Niin, tämä orkesteri, siinä on rentoa menoa, juttua tulee rumpalista lähtien, kappaleiden välissä ja muulloinkin. Puhaltimet tekevät musiikkiin hyvän lisän. Markus juontaa illan kulun ja laulaa ja uusi kosketinsoittaja/laulaja on hyvänä apuna. Ihastuin hänen ääneensä ja kappalevalikoimassa oli kauniita lauluja mm. Sirkesalon kaksi kappaletta.

Illan musiikillinen anti oli sitä, mitä itse kaipaan tanssipaikalla. Oli nopeaa ja hidasta, rokkia ja slovareita, sambaa ja humppaa, hitaita valsseja ja tavallisia, jiveä ja cha-chaata, monet tangot, polkat, jenkat ja masurkat. Kauniita rumbakappaleita oli useampi. Siis kaikkia lajeja tasapuolisesti. Kädenalitanssit ovat suosiossa ja vain lisääntymään päin.  Ihan tavallista foksiakin soitettiin, jota nykysuuntauksen mukaan moni halusi fuskailla. Onneksi minua vietiin ihan perinteisillä askelilla. Orkesterin musiikkia täydensi talon isännän soittama taukomusiikki. Hyvin valittu sekin.

Tanssiväkeä ei ollut tungokseen asti, mutta sopivasti tanssin kannalta. Lippujen hinta oli alennettu, kahdeksan euroa ja sillä sai vielä kahvin, pullan ja piparin. Se oli varmaan paikan joululahja tanssiväelle. Oli naisia tälläkin kerralla enemmän kuin miehiä, mutta mitään suurempaa ahtautta ei ollut naisrivissä. Itse istuin välillä orkesterin edessä olevalla penkkirivillä ja voin vain sanoa, että äänentoisto oli kohdallaan. Lähellä olevien kaiuttimien seudulla pystyi ihan hyvin puhumaan.

En tanssinut monenkaan herran kanssa. En edes naistenhaulla hakenut kuin samoja, jotka minua hakivat. Samojen kanssa tuli tanssittua monia kappaleita. Paikalla ollut polkka-ym tuttuni ei vielä tehnyt elettäkään tanssiin lähtemiseksi masurkan soidessa. Sen minäkin istuin. Hän kyllä katseli taas tarkkaan, miten tanssi sujuu tanssijoilta. Ehkä seuraavalla kerralla. Polkat ja jenkat tanssimme. Lapin jenkka-kappale on mukava tanssia lapinjenkkana. Polkatkin olivat sopivat nopeudeltaan. Nyt kyllä jenkat ja polkat soitettiin peräkkäin, Markuksen anteeksipyydellessä, kun naistentunti oli alkamassa. Se ainakin on hyvä, ettei polkkaa soiteta naistentunnilla. Ei siinä mitään, jossain muuallakin olen tanssinut ne peräkkäin.

Mutta yksi heikkous tuli perään. Levyltä alkoi kuulua hidas valssi ja olin jo menossa juomaan talon tarjoamat kahvit, kun oli jo valmiiksi kuuma, niin kahvi ei asiaa pahenna. Eikä niin märkänä olisi ketään tohtinut lähelleen ottaa. Tanssin kyllä orkesterin soittaman hitaan valssin myöhemmin illalla herran kanssa, jonka kanssa myös tangot ja hitaat olivat minulle sopivia. Hitaan valssin ykkönen hänellä on takaraivossa ja myös jalan alla. Ylätasanteella tuli tanssittua useampi kappale, kun oli tilaa. Eräs charmikas herra oli ilonani useassa tangossa, kahdessa rumbassa, jivenä tanssitussa rokissa ja buggailtiinkin joku sinnepäin ollut kappale.

Illan yllätys kaiken muun hyvän lisäksi oli nuori tumma herra, jonka hymy vie jalat altani. Hän haki alkuvalssille niin kuin silloin kun ensi kerran kohtasimme 27.1.2007 samassa paikassa Pekkaniskan Poikien yksistä parhaimmista tanssi-illoista omien tanssieni puolesta. Saman hän taisi tehdä Korsun tansseissa nyt itsenäisyyspäivänä ja myös nyt alkuvalssin jälkeen hän hävisi joukkoon ja näin vain vilauksen silloin tällöin. Naistentunnilla en saanut tilaisuutta hakea häntä.

Hän näytti hakevan hyvin erilaisia naisia, ilmeisesti osa oli varmaan tanssikurssituttuja. Hän ei kai ollut aina tanssialueellakaan koko ajan. Hän oli tullut Suomeen syksyllä 2006 ja käynyt kovasti tanssiharjoituksissa ja ilmeisesti ollut pois Suomesta välillä. Joka tapauksessa suomenkielen taito oli lisääntynyt joskin englantia enemmän puhuimme. Mutta se mikä hämmästytti jo ensi kerralla, oli hänen luontainen tanssijaolemuksensa sekä parin ottaminen haltuunsa ja lähelleen. Ihailtavaa on, että hän haluaa oppia suomenkielen ja suomalaisen lavatanssin. Siinä on haastetta kylliksi. Molemmissa hän on edistynyt ja varsinkin tanssiminen on hyvin nautittavaa hänen kanssaan. Niinpä, kun en hakenut häntä naistentunnilla, kun en nähnyt häntä, hän haki myöhemmin useamman kerran. Tunnelmaa riitti tälle tanssi-illalle monin tavoin.

Lähdin ajelemaan kotiin viimeisen tauon loputtua kello yksi, kun soittajat aloittivat viimeisen osuuden. Illan aikana ennätin jutellakin soittajien kanssa. Olen tuntenut orkesterin paljon ennen nykyistä kokoonpanoa, jo ennen Markuksen mukaan tuloa. Orkesterilla oli aikoinaan naissolisti, mutta siitä on jo aikaa. Ikävä kyllä olen laiminlyönyt heitä viime aikoina ja kahdeksan kuukautta edelliseen kertaan on liian pitkä aika. Jatkossa sen asian voin vain korjata. He soittavat tanssimusiikkia parhaimmillaan.