Töllillä 18.1.2009

 

Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä vain rästiin jääneitä kotitöitä. Puolilta päivin jostain kumman syystä vilkaisin Tanssinettiä. Ei siinä kummempaa harkintaa tarvinnut, kun huomasin, että Tanssiorkesteri Omega ja Eija Kantola ovat Vuoksenniskan työväentalolla, tuttavallisemmin Töllillä.

 

En ollut huomannut yöllä kotiutuessani puiden saamaa huurrekerrosta tai se oli sitten ilmaantunut vasta aamutuimaan. Nyt ajaessani iltapäivällä kello 16 alkaviin tansseihin oli vielä päivänvalo kirkkaana. Pilviverho oli lähellä, mutta paikoin matkan varrella tuntui, että ilta-auringonkajo tulee pilvien läpi. Harvoin puiden saama valkoinen huurrekerros on niin silmiin sattuvan kaunis. Kun matkalla oli useita isoja siltoja ja tie kiemurteli koko pitkän matkan, niin varsinkin 2-3 metriset koivut tienvarressa olivat erityisen kauniita. Niiden valkeus kimalteli siltojen luona taivas takanaan. Miten mieleeni tulikaan laulu ”Kuun hopeaiseen viittaan…” Johanna Pakosen laulamana. Tangon sävellys- ja sanoituskilpailun kakkonen vuonna 2003.

 

Omega oli saanut edellisenä iltana tanssiväen riemastumaan Kuntotalolla. Nyt sunnuntaina ei aluksi näyttänyt tulevan paljonkaan tanssijoita. Alkutilanteena oli pariskuntia ja aivan muutama yksin tullut. Mutta ei se mitään. Jostain vain olin löytänyt ajatusmaailmaani muutoksen ja ilta saisi mennä vaikka tanssimatta.

 

Alkuvalssi oli hieno ja lennokas. Yllättäen minua haki herra, joka vuosia sitten on tanssittanut minua kesälavalla ja muistaakseni kerran tässä samassa paikassa. Siis en ole ollut hänen suosikkilistallaan koskaan. Mutta ehkä nyt juuri ei ollut parempaa paikalla. Siispä kaikesta huolimatta ilahduin kovasti hänen taidokkaasta viennistään, jollaista valssin osalle en ole ennen saanut. Saattaisin jopa seuraavalla kerralla osata seurata paremmin hänen vientiään.

 

Tanssiväkeä ilmaantui lisää ja ihan hyvät tanssit muodostuivatkin. Muutamia tuttuja tanssiherroja oli paikalla ja kolme tuntematonta herraa haki. Yksi haki tangolle, vienti oli ihan hyvää foksia, toinen haki humpalle ja kolmas jollekin hitaalle. Kaksi herraa kertoi, että ollut aikaa kun viimeksi ollut tanssimassa. Kovasti kannustin heitä palaamaan tähän mukavaan liikuntamuotoon.

 

Eija Kantola jatkaa karismaattista esiintymistään. Hänellä on kauniita kappaleita, joista  monet jo tutuiksi tulleita. Onneksi hän ei ole poikennut omalta tieltään ja esittää juuri itselleen sopivia kappaleita. Hänen pukeutumisensa on aina merkillepantavaa. Tällä kertaa violetti yläosa ja tumma lyhyt hame. Saappaat olivat soinnutettuina puseron väriin. Tässäpä kauniita kuvia edellisen illan Kuntotalon illasta.

 

Omegahan on siitä erikoinen ja minulle erityinen orkesteri, joka soittaa tangot joka täydellä 45 minuutin osuudella ja taukomusiikkina, joka useimmiten alkaa tangolla. Kun solisti Eija Kantola esittää myös ainakin yhdellä osuudellaan tangoparin, nyt vain sen yhden parin, joista toinen oli Yön kuningatar, niin tangojen määrä oli tälle illalle seitsemän paria. Orkesterin viimeinen osuus jäi noin 15 minuutiksi, kun solisti taputettiin takaisin ja tauko aika siirtyi eteenpäin. Tanssiaika oli neljä ja puoli tuntia.

 

Illan lauluosuuksista vastaavat ennen solistin vuoroa orkesterin kaikki jäsenet, eniten ehkä kosketinsoittaja/haitaristi Anna-Liisa. Pidän hänen äänestään ja siitä, että soittaa myös haitaria. Aiemmin hän soitti argentiinalaisia tangoja. Niitä oli jopa neljä eri tangoa ohjelmistossa. Joskus muistan kuulleeni samana iltana niistä kolme. Oli aivan mahtava ilta. Nyt uutena tai ei enää ihan uutena on Esan käsialaa oleva argentiinalaissävytteinen tango Tangox, johon olen iki-ihastunut. 

 

Myös orkesterin uudet tuulet, uusi puhaltaja, muusikkosukua, Ville Hovi ja kitaraa soittava Josi Kandelin ovat tulleet laulun ja soiton puolesta hyvin mukaan. Entiset konkariherrat basisti Rami ja rumpali Esa kantavat päävastuun Anna-Liisan kanssa Omega-hengestä.

 

Lattareita ja kädenalitansseja tanssin. Kahdet cha-chaat ja rumbaparin. Rumbamainen kappale minua vietiin foksina ja ne askeleet olivat suosittuja muutenkin. Liikuntaa se on sekin. Bugit olivat taas puolestaan hyvää liikuntaa, varsinkin kahden tutun kanssa. Hitaan valssin pääsin myös tanssimaan. Mutta kansalliset tanssit jostain syystä kiertää minut tai ne herrat :( Jenkalle haki pitkä herra ja jivenä sen tanssimme. Polkan ja masurkan katselin enkä voi sanoa, että ilahtuneena. Olen minä tiennyt, että tämä tanssipaikka on oman piirin/tanssiseuran hieman sisäinen paikka. Minä mietin usein seuratessani herrojen hakuja, kun ne kohdistuvat usein pieneen piiriin, että onko se todella hauskaa illasta iltaan tanssittaa niitä samoja daameja ja mukaan ei sovi yhtään kappaletta tuntemattomille tai muuten satunnaisille kävijöille. Vai onko niin, ettei heillä olekaan rohkeutta hakea tuntematonta daamia. Tutun kanssa tietää joka askeleen. Eikö siihen kyllästy ja halua jotain vaihtelua. Itse ainakin seuraan herrojen kävelyä, vartalon käyttöä, itsensä kantamista ja tanssimista toisten daamien kanssa. Mielenkiintoista on hakea silloin tällöin jotain ihan vierasta ja varsinkin jos sellainen ilmaantuu kotilavalle. Mutta oikeus valita on itse kullakin.

 

Tangojen kanssa minulla oli sydäntä sykähdyttäviä hetkiä. Niitä tuli ensiksikin tanssiessani. Niistä seitsemästä tangoparista tanssin viidet. Ensin haki se vieras, joka vei foksina. Sitten ulkonäöltä tuttu hoikahko herra samoin foksina. Yksi illan kauneimmin vievistä herroista (en ota lukuun erästä tangoparia, joiden tanssiminen on aina ollut kaunista) haki tangolle. Tuntematon hän minulle oli. Naistenhaulla oli mahdollista hakea kahdelle tangolle ja niin tein. Pitkää herraa hain ja muistelimme, olemmeko ehkä joskus tangon tanssineet. Yleensä tanssimme buggia tai kädenalitansseja. Tango menikin hyvin pituuserostamme huolimatta. Taukomusiikin alkaessa vielä naistenhaulla tein ”aluevaltauksen” ennen kuin musiikki alkoi. Tämä herra on pituiseni ja vie ihan hyvin tangoa. Olemme tanssineet joskus ennenkin.

 

Orkesterin toisella osuudella soitettiin tango. Ramin ääni se kai kuului lavalta. Vai Esan. Olin niin yllättynyt, vaikka sama tilanne on ollut ennenkin. Kyse oli Esan tangosta Tangox  - iloinen ääni kertoi, että omistettu Julialle. Jospa sen saan sitten kun se on levylle saatu. Mutta nyt, kukaan ei hakenut minua eikä siellä ollut monta joiden kanssa edes olisin halunnut tanssia sen. Istuin sitten penkkiin ja kuuntelin. Siinä on tango, jossa on kaikki mitä tangossa pitää olla. Se on erilainen, tekijän sielu ja sydän on siinä täysillä mukana ja niin oli minunkin sitä kuunnellessani.

 

Koko kotimatkan olin täynnä jotain selittämätöntä, hyvää oloa ja iloa. Kuuta ei näkynyt, mutta Kuun hopeaiseen viittaan olivat puettuina tien varren puut. Vihreän kullan kulttuuritien vihreys oli verhottu hopeaan. Uskomatonta, mutta biorytmieni mukaan tunnetilani oli tälle sunnuntaille miinus 100 %. Oma olotila on tahdon asia. Nyt se tunne ylitti plus 100 %.

 

Kiitos Omegalle, Eija Kantolalle eikä vähimpänä nappulakoneenhoitajalle. Äänentoisto oli kohdallaan ja

taukomusiikki kuin itse olisin valinnut! Seuraava kerta heidän tansseissaan on minulle mieleisemmässä, valoisassa ja hyvälattiaisessa paikassa kolmen viikon päästä.