Pesäkalliolla 17.1.2009

 

Näiden ulkoisten voimien, biorytmien hallitessa, olin jahkailevalla tuulella. Mennäkö Revontuleen Souvari-iltaan vai Lahti-halliin vai tutulle Pesäkalliolle. Tässä mukava kirjoitus Lahden tansseista. Pesäkalliolle siis menin – enempää en itseltäni voinut vaatia.

 

Vanha tuttu, nuorekas Nelinpeli oli paikalla ilman ajoittain mukana olevaa solistiaan Mikael Konttista, jonka aikaa menee myös opiskeluun – lentokapteeniksi. Marraskuun alussa saimme kuulla samassa paikassa myös Konttisen komeaa ääntä.

 

Nyt jo paikoitukseen ajaessani huomasin, ettei autoja ole paljon ja se ennusti suoraan illan tanssijamäärää. Kyllä etelän linnat ja Lahti-hallin suurtanssit korkeasta lipun hinnastaan huolimatta olivat ehkä vieneet osan Pesäkallion kävijöistä. Pariskuntia oli saapunut tavanomaiseen tapaan ja naisia oli jonkin verran enemmän kuin miehiä.

 

Nelipeli esitti oikein hyviä kappaleita eri tanssilajeihin sopivia, mutta kahteen ensimmäiseen osuuteen ei sopinut tangoja. Taukomusiikkina sen sijaan esitettiin mm. tangoja. Tilaa oli siis tanssia ja siitä huolimatta kahteen kertaan sain terävästä korosta jalan syrjääni painalluksen ja toinen tuntuma tuli viereisen parin herran kengästä. Ahtaammissakin paikoissa yleensä en jätä jalkojani toisten askelien tielle. Pitää panna heikkojen biorytmieni tiliin.

 

Olin luvannut olla mököttelemättä, vaikka Jin Sato sellaista ennustikin. Olin melkein koko ajan yhtä aurinkoa, omasta mielestäni. Nautin kahdet kahvit, ensin voileivän, sitten pullan kera. Naistenhaulla osallistuin hakemiseen, ihan hetkittäin onnistuenkin.

 

Herrojen toimesta tanssiin pääsemiseni oli hyvää. Sain olla alkuvalsseilla harvemmin tapaamani tutun kanssa ja jatkoimme perään fuskukappaleella. Hitaita ja nopeita soitettiin sopivasti. Kaikkia lajeja pääsin tanssimaan. Niin rumbaa kuin cha-chaata tai foksia ja humppaa. Jivet ja bugit olivat myös mukana. Jenkat, masurkat ja polkat ovat illan taattua ohjelmistoa. Taukomusiikkina soitetaan mitä orkesteri ei esitä.

 

Orkesterin polkat olivat sopivat, yhtään nopeammat eivät olisi olleet enää hyvät. Jenkkaa tanssin tuttuna juttuna erään herran kanssa. Mutta meidän masurkat menivät, no, loppuun asti. Ne taisivat olla kolmannet hänen tanssihistoriassaan. Ne aiemmat kerrat ovat sujuneet meiltä täydellisesti:>) Taukomusiikkina talon isäntä oli jostain kumman syystä valinnut kaksi samantyyppistä, vaikeaa masurkkaa, Kouvolan masurkan ja Kulkurin masurkan. Kummassakaan ei mene yksyhteen jenkka-polkkaosuudet. Vaatii todella taitoa ja tuntemusta esitettyyn musiikkiin, että ennättää huomata eron. Paikalla oli eräs herra, joka on harrastanut tanssimista pitkään ja nyt valmistunut tanssinohjaajaksi. Hän on perehtynyt noihin masurkan eri osiin.Tosin, tilanne ei ole mahdoton, vaikka nyt oma tanssini keskeytyi useamman kerran. Tulisi vain jatkaa entiseen tapaan, jos ei ole ennättänyt reagoida rytmitykseen. Se palaa ennalleen hetken päästä. Kouvolan masurkka minulla on levyllä. Pitänee alkaa kuunnella sitä ihan kunnolla ja oppia erottamaan. Aikaisemmin minua ei ole esitetty masurkkamusiikki sotkenut.

 

Sambaakin tanssin tosi kurjasti erään vieraan herran kanssa. Ei se ole minun lajini joka kerta. Joskus se menee omastakin mielestä hyvin, vaikka ei kuulu mielitansseihini. Mutta ne tangot. Niitä sain tanssia. Orkesterikin intoutui soittamaan myöhemmin illalla ja taukomusiikkina niitä tuli. Samoin hitaita rumbamaisia kappaleita. Lähikaupungin charmikas herrasmies on hyvä viejä myös näissä lähituntumalajeissa, jotka minulle kelpaavat hyvin sylitanssin nimellä. Kahvion vieressä olevalla ylälattialla oli tilaa fiilistellä sekä tangoissa että hitaissa.

 

Lapinjenkkatuttuni kanssa on myös tango illan kaivattu laji samoin kuin reippaat kävelyhumpat, jotka eivät oikeastaan ole lähelläkään kävelyä vauhdikkuutensa takia. Kenenkään muun kanssa en edes uskaltaisi tanssia tiiviissä kontaktissa sillä vauhdilla. Aikojen kuluessa tulevat eri tanssilajit eri herrojen kanssa oikein mieleisiksi ja niitä kaipaa maailmalla kulkiessaan.

 

Lähelle loppua olin paikalla ja ennen lyhyttä orkesterin loppuosuutta taukomusiikkina soi vielä tango, johon tanssiin oli mukava päättää ilta. Luin tanssi-illasta tiedon, että viimeinen valssi olisi ollut viitottuna. Sen haluan nähdä. Seuraavalla kerralla, 21.3. aion olla loppuun saakka.

 

Taisin muuten selättää Jin Saton – ei mökötyksen hetkeäkään!