Pesäkalliolla 31.12.2008 Sinitaivas, Mutkattomat ja Eki Jantunen

 

Hyvin arveluttavin mielin ajelin Pesäkalliolle. Siksi, että uskoin paikan täyttyvän reunojaan myöten. Siltä osin arvioni oli väärä. Olen sydänjuuriani myöten kyllästynyt ruuhkatansseihin. Väkeä oli sopivasti tanssimista varten ja tunnelmakin oli heti alusta juhlallinen. En voinut verrata oloani vajaata viikkoa aiemmin olleisiin Kuntotalon tansseihin, jolloin suurin odotuksin kahden mieliorkesterin ilta oli omalla kohdallani heikko.

 

Nyt oli sama orkesteri, Sinitaivas, toisena orkesterina ja illan aloitti Mutkattomien orkesteri solistinaan Eki Jantunen. En osaa kuin ihmetellä, mikä se saa minun tanssi-iltani niin erilaisiksi. Kun osaisin vain mennä tanssipaikalle ilman suurempia odotuksia illan suhteen, mutta eihän se niin mene. Toiveita ja unelmia on oltava ja tänä iltana ne täyttyivät.

 

Mutkattomat soittivat hyvää perusmusiikkia, joka sopii jokaisen jalalle.Illan alussa tulivat jenkat ja masurkat. Se on hyvä. Sinitaivas puolestaan jatkoi sitä musiikillisen hienostunutta, omaa linjaansa. Miten heidän soittonsakin tuntui paremmalta kuin edellisellä kerralla. Ehkä sekin, että Pesäkallio on tilana parempi kuin Kuntotalon urheilusali. Jos Pesäkallion lattiakin suo paremman onnistumisen tanssimiselle. Sitten Pesäkalliolla on ainoa naisten penkkirivi esiintymislavan edessä, joten tuntuma orkesteriin on lähes ”käsinkosketeltava”.

 

Illan tanssilajivalikoimasta ei puuttunut mitään. Kaikkea esitettiin salsaa ja sambaa myöten. Äänentoistot olivat molemmilla orkestereilla hyvin. Tanssiväessä oli paljon tuttuja, mutta oli ihan vieraitakin tanssijoita. Illan toinen iloisista yllätyksistä oli erään jo vuosia tuntemani tanssipariskunnan hääkutsu.

 

Tanssimaan pääsemiseni oli hyvää ja välillä oli mukavaa seurata orkesterien soittoa läheltä. Mutkattomien Eki Jantunen lauloi paljon niitä vanhoja kappaleita, jotka muistan. Sinitaivaan rumpali hoiteli pääasiassa heidän orkesterinsa laulupuolen, usein myös kaikki soittajat olivat mukana ja ainakin Petri lauloi ihan oman laulunsa. Heidän polkkansa olivat oikein hyvällä nopeudella ja se toinen lavalta näytelty polkka saa minut aina hymyilemään tanssiessani. Sanat siinä ovat loistavat ja näyttely piste iin päällä. Toivottavasti se säilyy heidän ohjelmistossaan. Varsinkin kun meitä ”melkein mummoja ja vaareja” oli aika paljon tanssimassa.

 

Usein mieleeni tulee, mikä Sinitaivaan pojilla on se voima, joka saa heidät sellaisiksi kuin he ovat. Taitaviksi tanssimusiikin soittajiksi, miellyttäväksi ihmisinä ja tanssiväen suosimiksi esiintyjiksi. Kai se on nuoruus, hulluutta ei voi sanoa;>) He asettuvat samalle tasolle tanssijoiden kanssa ja Pesäkalliolla se on lähes konkreettista. Soittojensa välillä he seurustelevat tanssiväen kanssa ja lähes kaikki näyttävät osaavan myös tanssia. Siinä ehkä on myös yksi avu, mikä heidän soittamisessaan on. Rytmit ja tempot ovat kohdallaan.

 

Minun muistikapasiteettini joutuu näköjään useamman kerran ja toistuen tiukille. Ylätasanteella olin menossa hakemaan erästä herraa tanssimaan, kun toinen herra pysäytti minut. Tutunnäköinen hän oli ja kysyi muistanko hänet. Nyt on alkanut tuntua, kun olisi nappula, jota painamalla äkkiä kelaisin menneitä. Mutta ei ole ja yritin nytkin olla fiksumpi kuin olen ja herran oli kuitenkin kerrottava, missä olemme tavanneet. Mutkattomien rumpali hän oli ja minä viisas olin jossain kertonut vai toivonut heidän hitaille valsseilleen toisenlaista sointua. Eikä siinä mitään, hän sanoi, että olin ollut oikeassa ja he ovat tarkistaneet hitaiden valssiensa tempot ja rytmit. Minä kun en tiedä musiikista mitään, jos nyt näkömuistilla soitin ennen jotain, niin kuin Tiedän paikan armahan, Mä silmät luon ylös taivaaseen, Ukko Nooan tai Hämähämähäkin… Minun jalkani vain sanovat, tuntuuko jokin nopeus tai rytmi hyvälle. Kysyin oliko hän silloin loukkaantunut – ei kuulemma ollut. Siitä jäi ajatuksia, mitähän kaikkea on tullut tanssitien aikana sanottua. Mutta kaiken sanomani olen yrittänyt sanoa rakentavasti.

 

Omat tanssihaluni tulivat hyvin tyydytetyiksi, lähes kaikkia lajeja tanssin ja kaikki mieleiseni ja mieleisten herrojen kanssa. Tällä kertaa myös seurustelupuolelle annan ison plussan. Tapasin herran, jota jo jonkin aikaa olin toivonut näkeväni. Tanssimaailmaan sopii ihmisiä eri lähtökulmista ja tarkoitusperistä. Jos erään paikalla olleen herran kanssa muutamat tanssilajit sujuvat kuin unta ja tuntuvat kuin olisin kotonani, niin tämän uuden tuttavuuden tanssikosketus oli samanlainen, tuttu ja turvallinen, kuin olisi tanssittu aiemminkin. Ihmeellinen on vaikutus kroppatuntumalla puhumattakaan, kun ajatusmaailmat sopivat yhteen.

 

Mitä uusi vuosi mahtaa tuodakaan tullessaan. Vuoden vaihtuessa arvelin, että Sinitaivaan ollessa lavalla, he esittäisivät Finlandian, mutta se kuuluikin talon isännän esittämänä nauhalta aikaisempien vuosien tapaan. Tanssiväki seisoi hiljentyneenä ja ulkona raketit loivat tähtitaivaalle valojaan.