Jyväskylän Viihdekeskus 14.2.2009

Perjantai-ilta KinoJaken musiikin lumoissa kantaa kauaksi ja siksi Jyväskylän Viihdekeskuksen lauantai-ilta jäi varjoon.

Tanssiväkeä ei aluksi ollut paljon, mutta illan mittaan oli kuitenkin kohtuullinen määrä. Oikein mukavia tanssiherroja oli paikalla ja tanssimaan pääseminenkin oli välillä ihan sopivaa. Pohjanmaan suunnasta oli kaksi herraa, joista toinen jo vanhempi tuttavuus ja aina yhtä miellyttävä tavata. Toinen herra olikin yllätys. Parin viikon takainen tuttavuus Peurungan tansseista. Muutamat kappaleet oli ilo tanssia hänen kanssaan. Sopivat askeleet ja sopiva tanssisyli.

Ilta alkoikin hyvin, kun pitkäaikainen tanssituttu, jolla on taitoa ja tyylikkyyttä, haki tanssimaan. Kolme kappaleparia sujui lattialla. Ennätin salamanopeilla naistenhauilla hakea häntä ja muutamaa muutakin, pääasiassa heitä, jotka olivat minua hakeneet. Tangolle olisin toivonut pääseväni erään herran kanssa, mutta tiemme eivät kohdanneet. Toisella naistenhaulla hain häntä rumballe, mikä korvasi tällä kertaa tangon.

Masurkka oli ainoa kansantanssilaji, jota sain tanssia. Se ilahdutti minua varsinkin, kun jenkat ja polkat sain silmin seurata. Oikealla humpalla oli mukava edetä salin reunoilla niin kuin kunnon foksilla. Cha-chaallekin oli hyvä viejä. Useita kappaleita istuin kuunnellen ja silloin tulee mietittyä, mitä tanssimassakäynnit oikeastaan ovat. Kai se ihan lyhyesti on  -  tanssitauti:)

Buggiahan tämä paikalla ollut tanssikansa tanssi kai sydämensä pohjasta. Lattari/swing-musiikkia esitettiin myös paljon ja sillekin on oma harrastajaryhmänsä.Tänä viikonloppuna oli paikassa myös buggkurssit ja orkesteri esitti sitä, mitä tämä tanssikansa halusi. Kansan syvät rivit olivat jääneet kotosalle tai muihin tanssipaikkoihin. Ainakin kahdessa paikassa kohtuullisen matkan päässä olivat tavanomaisemmat tanssit. Niinköhän jatkossa tulee olemaan, että eri kohderyhmille ovat omat orkesterinsa. Aika tylsää, jos musiikin monipuolisuus ei kohtaa kaikkia harrastajia ja/ tai esitystapa rajaa kävijät. Itse en haluaisi olla missään erillisessä ryhmittymässä. Ainakin välillä on ihan haasteellista olla läsnä, vaikkei lempiorkesteri olekaan soittamassa. Antaa vain kaikkien kukkien kukkia.

Martti Metsäkedon orkesteri on hyvä, sarjassaan omaa luokkaansa, mutta ei täytä minun musiikillisia toiveitani koko tanssi-illan suhteen. Jos KinoJaken jokainen esittämä kappale sai minut elämään, niin lauantaina ei samaa tunnetta tullut. Paljon he nyt esittävät minuakin miellyttäviä kappaleita ja taidolla, mutta jotain puuttui ja sen tuntee vain omassa itsessään. Se miten esitetyn musiikin koen ei ole mitenkään verrannollinen siihen tanssinko illan aikana paljon vai vähän vai en juuri mitään.