Kivistöllä 25.1.2009

Lauantain tanssi-illan jälkeen kaipasin tavallisiin tansseihin, joita  tarjosivat Tulipunaruusut omalla tutulla tyylillään. Kivistön työväentalolla  on yleensä täyttä, mutta nyt siellä oli supertäyttä.

Tanssit alkavat paikassa kello 17.  Jos haluaa saada autonsa tanssipaikan pihaan, on syytä olla paikalla puoli tuntia ennen tanssien alkua. No, tänään olin paikalla kello 17 ja paikat olivat täynnä.

Läheisen kirkon paikoitukseen ei sopinut ja sitten ajoin ison tien toiselle puolelle. Taloyhtiöiden autopaikkoja oli joka puolella. Siinä miettiessäni autoni ohi käveli nuori pari, joka neuvoi ajamaan vieressä oleville neuvolan paikoille. Ne ovat tyhjinä iltaisin.

Siinä kiepautin hameen ylleni ja kävelin tanssipaikalle. Mietin kävellessäni, että onkohan joku kysymässä palatessani olenko neuvolan asiakas. Varmaan olisin sanonut, että hyvä on käydä arvuuttamassa oma tilansa.

Jos olin kuvitellut, että väljissä tai edes kohtuullisen väljissä tiloissa saan tanssia, niin erehdyin. Naisia oli taas kerran seinän täydeltä, jos oli miehiäkin tavallista enemmän. Vuorotuntihaku suo ainakin osan iltaa mahdollisuuden tanssia, jos nyt sitten on nopea hakija.

Paikalla ei ollut montakaan tuttuani, mutta tanssimaan pääsin ja onnistuin naistenvuorolla hakemaan haluamilleni kappaleilla sopivat herrat. Polkat olivat taas hyvärytmiset ja toisen kerran tuli sama rouva kiittämään polkkapariani ja minua. Ilohan minun on tanssia sellaisessa viennissä.

Tumman heimon miehiä on silloin tällöin ollut paikalla ja jotenkin ovat omineet minut tanssitettavakseen. Nyt oli kolme heikäläistä, joista eräs olisi ollut innokas enemmänkin tanssimaan kanssani. Kaikkien kanssa tanssinkin. Minulle vain tuli tunne, että paras on lähteä ajoissa kotimatkalle. Tanssiaika jäi lyhyemmäksi kuin aikaisemmin, kaksi tuntia viisitoista minuuttia, kun alussakin myöhästyin autopaikkaa etsiessäni.

Tulipunaruusuihin on palannut entinen haitaristi ja joukko näyttääkin siltä, millaisena heidät olen aina muistanut. Orkesterin sielu puhaltelee saksofonillaan ja solisti Laamanen on hyvä-ääninen ja tyylikäs herra. Eikä rumpalikaan soita itselleen eli koko joukko esittää osuutensa iloisesti ja heistä näkyy, että he pitävät soittamisesta kaikkien vuosien jälkeenkin.