Mäntymotelli 20.3.2009

Mäntymotellilla oli perjantai-iltana Helmenkalastajat, tanssiorkesteri, jossa on viisi helmeä - viihdyttäjät, vuoden 2008 tanssiorkestereiden voittajat.

Saavuin paikalle kello 21.30 ja olin paikalla loppuun saakka kello 0.45. Vähän oli ihmisiä paikalla. Osa oli tanssivia, osa vain istui pöydissä. Pareja oli suurin osa. Se ilmiö on alkanut olla monissa paikoissa. Ei ollut yksin tulleita naisia paljon, jos ei ollut vapaita herrojakaan.

Tanssin kahden herran kanssa useita kappaleita, joista toisen kanssa muutamia kappaleita peräkkäin jaksoina. Muutama muu herra tanssitti, mutta paljon vain kuuntelin ja katselin ja olin yllättynyt musiikista. 

Musiikki oli täydellistä tanssimusiikkia. Sen huomasi niin kansallisissa kappaleissa (polkka ym) kuin jivessä, valsseissa ym. Maltillista soittoa ja äänentoisto oli kohdallaan. Kappaleiden lopetus oli hyvä, ei loppulirutuksia. Kaikkia lajeja esitettiin. Tosin masurkat vain pyynnöistä. Kysehän on ravintolamaisesta paikasta, joten kahden ensimmäisen setin lopussa tulleet jenkat ja polkat osoittivat taas orkesterin osaavuuden ja huomaavaisuuden. Ne tulevat soitetuiksi, kun selkeä ajankohta on valittu. Tämä käytäntö on muutamilla orkestereilla, minkä kiitokseksi heille olen todennut.

Orkesterin kappalevalikoima on laaja ja monipuolinen. Solisti jaksoi laulaa koko illan oikein hyvällä äänellä. Onhan hänessä silmäniloa naisväelle. Orkesterissa on niin kuin pitääkin, myös haitaristi, mikä tuo aidon piirteen esitettyyn musiikkiin.

Tämä oli yksi parhaita iltoja, joissa tanssimusiikki on ollut koko illan kohdallaan. Mietin vain jälkeenpäin, miten en tajunnut heidän taitojaan edellisellä kerralla.  Taisin keskittyä silloin enemmän tanssipuoleen vai tanssimattomuuteeni. Isoissa halleissa tosin orkesteritkin jäävät kuin varjoon varsinkin jos niitä on kaksin kappalein lavalla. Nyt jään odottamaan, milloin heitä pääsen uudelleen kuulemaan.