Kivistön työväentalolla 1.3.2009

Liikuntapuolesta eniten hyötyä on minulle hiihtämisestä. Tanssiminen vain hieman tukee asiaa. Joskus kesällä tosin tuntui, että tanssiminenkin on liikuntaa, mutta talven mittaan se luulo välillä häviää. Joka tapauksessa tanssipaikalta itseni löysin sunnuntaina - hiihtämisen jälkeen.

Kivistön työväentalolla oli Kari Piironen, jolla on ääntä, vaikka muille jakaa. Sitä syvyyttä ja voimaa jaksan ihailla ja siksi paikalle menin. Nyt olin kyllä ajoissa paikalla, puoli tuntia ennen. Sain autolle paikan enkä tarvinnut päivän valossa jättää kauas neuvolan paikoitukseen niin kuin edellisellä kerralla. Arveluttaa autoaan sellaiseen parkkiin jättää.

Sisälle mennessäni en ollut uskoa silmiäni, kun eräs herra tuli halaamaan. Tuttu soittaja Hannu Palon orkesterista Neljäs mies, jossa hän on silmän ruokaa ja lisäsi nyt Caminitonkin näyttävyyttä:) Kertoi tuurailleensa Caminiton kosketinsoittajaa alkuvuoden. Hän kyllä onkin sopiva orkesteriin, kun koskettimien lisäksi soittaa haitaria. Lauluääni hänellä on myös hyvä ja mm. kaksi kaunista espanjankielistä kappaletta esitti. Eikä ole huonompi juttu, että on oikein hyvä tanssimaan. Tauothan ovat sitä varten:)

Väkeä kyllä tuli paljon. Naisten hakurivikin oli useampi kerroksinen. Vuorohaku sitten palkitsee nopeat naishakijat. Ei minua ensimmäisellä tunnilla monta kertaa haettu, mutta hyviä ja mieleisiä olivat hakijat ja kappaleetkin. Varsinkin buggina tanssittu, kun vielä oli hieman tilaakin. Seuraanneella naistenhakutunnilla ennätin jotain tehdäkin.

Mukava oli tavata solistin vaimo ja vaihtaa kuulumisia. Tangojahan Kari laulaa useita ja illan paras ja toivomani oli Punaiset lehdet. Sitä en osaa kuvata, miten hän sen esittää, mutta siinä on kaikki mitä tangossa tulee olla. Hänen äänensä vie minut mukanaan. Punatukkaiselle tytölle tango on minusta hyvä, vaikka jotkut tuntuvat olevan kyllästyneitä mm. tähän tangoon. En kyllä sitä ymmärrä, sillä useimmat vanhat tangot ovat hyvin tehty ja ovat oikeita tangoja, mitä ei voi sanoa monestakaan Seinäjoella syntyneistä tangoista. Rytmi ja herkkyys ratkaisevat onko tango minusta hyvä.

Entäs kun hän lauloi O sole mion, josta kaukainen muisto italiaisnuorukaisen Robertino Loretin esitykseen. Särkyneen toiveen katu-esitys oli myös yksi ikivihreitä, joita hän esitti ja iloinen yllätys oli myös Luonnon lapsi, joka sai aikaan Varjokuva-ikävän, kun se on heidänkin kappale. Levyiltään hän esitti monia todella rytmikkään tanssittavia kappaleita.

Tanssilajeja esitettiin kaikkia tavanomaisia ja osa väestä osaa niitä tanssiakin. Illan tanssillinen puoli oli osaltani hyvä ja kun jenkat ja polkatkin tanssin, niin tulihan siinä liikuntaakin.