Peurungan kuntoutumiskeskus 16.4.2009

Oli luvattu koko päivän säätiedoissa oikeaa römpsykeliä. Kaikkea mahdollista sateen laatua. Kuitenkaan niin ei käynyt ja lähdin auringon paisteessa ajelemaan kohti Peurunkaa.

Joutsenpariskunta oli entisellä paikallaan kaislikon takana. Pitkät kaulat ja päät uljaasti pystyssä. Joka kerta mietin ne nähdessäni, miten ne osaavat tulla takaisin. Jossain luonto-ohjelmassa sitä selostettiin, mutta en muista minkä merkkinen kompassi niillä on käytössään.

Peurungan kuntoutumiskeskuksessa olivat tangoprinssi Antti Ahopelto ja Voimaorkesteri. En ihan usein heidän iltoihinsa pääse, joten nyt halusin olla paikalla ja ajoissa. Kun aiemmin olin saapunut tähän paikkaan yhdeksään mennessä, niin musiikki oli ollut soimassa. Niinpä nyt olin sitten perillä kello kahdeksan ja musiikki ei soinutkaan. Orkesteri viritteli soittimiaan ja tanssitilassa olivat soitinten kuljetuslaatikot. Lienee ravintola ja orkesteri sopinut myöhemmän aloitusajan. Siinä odottelimme kolme varttia tanssien alkua. Kyllähän äänentoiston kuntoon saaminen vie oman aikansa. Ja solisti “viritteli” ääntään ilman musiikkiakin - komealta kuulosti.

Mukava oli odotellessa jutella pitkästä aikaa “tulitikkutehtailijan” rouvan kanssa. Unohdin lähettää terveisiä kotiin Otsan rypistys Lattia tyhjentyi laatikoista vähän ennen orkesterin aloitusta ja yhdet levykappaleet tanssin erään herran kanssa. Väkeä oli pikkuhiljaa saapunut lisää. Aika paljon oli lähikaupungin väkeä.

Orkesteri soitti oikein hyvää musiikkia ja laulupuolikin oli kunnossa ja hymytHymy Antti aloitti seuraavalla tunnilla ja odotin tietysti Hopeista kuuta, millä hänellä on ollut tapana aloittaa. Se tulikin toisena. Taisi orkesterikin olla yllättynyt aloituksesta. Antilla on sellainen ääni, että sitä kuuntelen istuenkin. Kun hän laulaa eri tanssilajeihin sopivia kappaleita, hidasta ja nopeaa, niin tanssillisuus on taattu. Olin saanut sohvan nurkasta hyvän istumapaikan. Olihan siitä noustava ylös välillä. Mukavia olivat tanssiherrat. Lähemmäs kymmenen kappaleparia olin tanssimassa. Tuttuja herroja ei juuri ollut paikalla ja naisia oli edessäni tarjolla riittävästi.

Kitaristin vaihtaessa soittimensa huiluun, niin näytti kyllä siltä, että saako Antti laulettua kappaleensa loppuun saakka. Hauskaa heillä oli lavalla. Huilussa on kaunis ääni ja kitaristi hallitsee myös saksofonin. Tauolla Antti kävi hetken istumassa pehmeällä penkillä vieressäni ja lähellä olevat naispuoliset tanssijat saivat tilaisuuden vaihtaa ajatuksiaan hänen kanssaan. Kyllä Antilla on hymy herkässä.

Olen tehnyt “kaikkeni” saadakseni orkesterin “vaiteliaan” miehen hymyilemään - joskus. Niinpä toisella tauolla tunsin olkapäälläni kosketuksen ja ajattelin, että kukas se takaapäin lähestyy minua. Erittäin aurinkoisesti hymyilevä laulava basisti oli ilmaantunut lähi tuntumaan. Hetkinen siinä vaihdoimme ajatuksiamme. Hän laulaa paljon silloin kun Antti ei ole lavalla.

Tuntui hyvälle olla läsnä niin kuin joka kerta aiemmin paitsi Seinäjoen tangotilaisuudessa viime kesänä. Silloin hetken aikaa tunsin surua eikä se Antista johtunut vaan erikoisimmasta pistelaskusysteemistä, mitä olen kilpailuissa nähnyt ja kuullut. Antin toisen osuuden loputtua lähdin ajelemaan kotiin eivätkä sääennusteet pitäneet vieläkään paikkaansa. Seuraava aamu olikin jo toisenlainen.

Kyllä Voimaorkesteri ja Antti ovat yhdistelmä, jota jatkossakin aion kuunnella ja ehkä seuraavalla kerralla onkin  enemmän ihmisiä, kun vappu saa ihmiset liikkeelle ja on oikea tanssipaikka kyseessä.