Mäntymotellilla 18.4.2009

Ihanan viileän raikkaita tuulia on jatkunut päiviä. Toisinaan tuuli veisi herkästi mukanaan. Välillä on satanut lunta, mutta pian ovat tiet sateen jälkeen kuivia. Tällaisesta keväästä minä pidän.

Lauantai-illalle oli tarjontaa ihan liian kanssa tanssirintamalla. Rakkaat Pojat soittelemassa Pajarinhovissa. Nuorten taitavien soittajien joukko Kuntotalolla. KinoJake olisi myös ollut mukava tavata. Pidän kovasti heidän musiikistaan. Sinitaivas, yhtä kuulas kuin sininen taivas, oli Pesäkalliolla.

Mutta minun valintani oli Mäntymotelli ja Varjokuva, jonka esittämä musiikki on varmaan antanut eniten minulle viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tosin kesällä tulee kuusi vuotta, kun olen tiedostanut heidän olemassaolonsa. Olen oppinut ymmärtämään musiikin eri vivahteita ja sävyjä sekä nauttimaan niistä. Varjokuvan kaikilla jäsenillä on vankka ammattitaito, vaikka eivät ole kukaan iällä pilattuja (savolainen ilmaisu…). He hallitsevat rytmit ja melodiat ja silti huomaan joka kerta jotain uutta, jatkuvaa kehitystä. Soittimiakin on iso valikoima. Vaikka rumpali-Kyösti laulaa pääasiassa, niin ilolla olen pannut merkille, että kitaraa soittava Rami on lisännyt lauluosuuksiaan. Tyyliä heillä on sekä musiikin esittämistavassa että pukeutumisessa. Heillä on persoonallista lavakarismaa, mihin en voi kyllästyä. Orkesterin vaatimattomin herra seisoo nappulakoneen takana, mutta tärkeä on hänen osuutensa äänentoiston ja valojen hoitajana. Taukomusiikin hän valitsee hyvällä maulla, mistä olisi ojennettava hänelle papukaijamerkkiHymy 

Tammikuulla olin edellisen kerran heidän tansseissaan. Jotkut onnelliset olivat Lapissa olleet kaksikin kertaa samalla viikolla heidän tansseissaan. Ja ei sillä hyvä, Pekkaniskan Pojatkin olivat sopineet samalle viikolle kaksi kertaa. Mikä se menisi tasan tai edes kohtuullisesti tiellämme. Minä työnorja vaan tuijottelin ruutuja senkin viikon. No, ehkä joskus minullakin on tilaisuuteni, ehkä.

Varjokuvan levymusiikki soi lähelle kymmentä ennen kuin ilta varsinaisesti alkoi. Tunsin, ettei ollut talon tarjoamaa musiikkia. Olin asennoitunut kuuntelulle ja muutamia kappaleita lukuun ottamatta niin ilta sujuikin. Tangoja tanssin, mitä esitettiin ja illan alkupuolella Kuoleman paikka, argentiinalainen tango oli mieleeni. Niin kuin myös hidas valssi Yö katseessasi. Orkesteri soitti muutamia kappaleita, joita en liene aiemmin kuullut. Useimmat olivat tuttuja niin kuin Ilta hämärtyy ja Hämärtyvä ilta, joka soi usein radiokanavilla ihan Savossakin.

Polkat ja jenkatkin soitettiin ja hyvät olivat rytmit ja nopeudet polkissa. Niitä kun minun korvani kuuntelevat joskus liiankin tarkasti. Tanssin polkan yhden illan muutoinkin parhaimman tanssijan kanssa. Rauhallinen herrasmies, joka taitaa eri lajit ja vie hyvin. Jive ja fusku sujuivat hänen kanssaan hyvin. Hänen tanssitaustansa on minullekin tuttua. Ehkä siksi on helppoa ja mukavaa tanssia hänen kanssaan. Olin sitä mieltä, että olimme tanssineet polkan aiemmin samassa paikassa, mutta herra sanoi, että muistaisi, jos olisimme. Piti ihan tarkistaa vanhoja tietoja ja todeta, että ei sitten kai oltu tanssittukaan. Kumma juttu, kun tuntui, että tätä on tehty ennenkin. Luulenpa, että tanssimme vielä joskus. Hyvät polkkamiehet ovat vähemmistöä.

Paikalla oli minulle tuntematon herra, joka oli päättänyt hakea illan aikana useita ennen tanssittamattomia naisia. Minäkin sovin siihen joukkoon. Hyvin hän tanssi enkä muista edes mitä tanssimme muuta paitsi sen hitaan valssin muistan. Nekin herrat jäävät mieleeni. Kävelyhumppaa pyörien oli mielenkiintoista tanssia erään herran kanssa ja siinä olisikin hyvä harjoituslaji niille viejille, jotka esimerkiksi valssissa ovat vaikeuksissa etenemisen ja pyörähdyksen kanssa.

Nyt paikalla kuitenkin oli hyvää tanssijoukkoa. Tällaisena iltana en tunne pitkästyneisyyttä, vaikka yli puolet ajasta olin pois tanssilattialta. Hyvä musiikki tuo tyytyväisen olon ja sainhan katsella esiintyjiä. Paikalla edusti oikeita faneja kaksi orkesterin henkeen ja syntyihin syviin sopivasti pukeutunutta neitoa. Kengät ja mekot olivat tyylikkäät. Jotain silmäniloa oli soittajilla, kun heidän edessään neidot eläytyivät musiikkiin. Viimeiseen valssiin asti olin paikalla ja kiitos kappaleenaan orkesteri esitti tyylilleen sopivat nopeat. Ikkunaprinsessan uudistettu versio oli hieno ja lavan edessä tanssineet neidot ikionnellisia kappaleesta. Kokonainen lauantai-ilta ravintolamaisissa oloissa on harvinaista ja poikkeuksellista tanssimaailmassani.