Kuntotalolla 12.4.2009

Mitä se on, kun on musiikki soljuu vaihdellen tunteikkuudesta hilpeyteen, sambasta rumbaan tai salsasta polkkaan? Ja kaikkeen siltä väliltä. Kun lattia täyttyy iloisesti tanssivista ihmisistä. Se on sellainen tanssi-ilta, jonka saa taitava ja monipuolinen tanssiorkesteri aikaan. Se on Pekkaniskan Pojat, tunnettu ja arvostettu koko kansan tanssiorkesteri. Ei jäänyt mitään soittamatta. Kaikkia tanssilajeja esitettiin ja kaikkia myös tanssittiin. Välillä oli jo pientä ahtautta, mutta tanssitaitoiset huomioivat toisensa ja sopu sijaa antoi. Tosin aina isossa joukossa pieni kosketuksia tulee naapuriinkin.

Poikien uudet salsaparit olivat mukaansa tempaavat, paitsi ettei kukaan hakenut minua tanssimaan. Ehkä itse haen jatkossa, jos sattuvat naistenhaulle. Naisia oli todella paljon, mutta siitä huolimatta tanssini tyydyttivät minua. Hyviä olivat kaikki hakijat ja tuskin tänä iltana ketään olisi voinut sanoa huonoksi viejäksi.

Harvinaisen tanssitaitoinen, tanssiva väki oli paikalla. Salsa ja bugg jäivät tanssimatta, mutta kaikkea muuta illan aikana sain kokea. Yksi parhaimpia polkantanssijatuttujani oli paikalla. Pitkästä aikaa samassa paikassa. Polkat, jenkat ja masurkat sekä tangot hänen kanssaan tuntuivat tosi hyviltä.

Naistenhaku meni melkein kahviossa. Naistenvuoro alkoi tangolla ja siihen ennätin mukaan, mutta jo parit seuraavat kappaleet ihmettelin ja katsoin parhaaksi mennä kahville. Lohivoileipä teki hyvää ja kun palasin voimissani saliin, niin ennätin kahta haluamaani miestä hakea. Toinen oli tuttu cha-chaan hyvä askeltaja ja toinen vieras mies, joka vei humppaa mukavasti kävellen ja pyörien.

Alkuillasta tanssimme rumbaa Kaakonkulman miehen kanssa solistin silmien alla ihan tietystä syystä. Kappaleen hän laulaa niin lämmöllä ja rakkaudella, että se hehkuu suoraan sydämeeni. Viisi vai kuusi vuottako siitä on, kun siitä oli ensiesitys laivalla ja yllätys se oli silloin minulle. Rumbaherran kanssa tanssimme hitaat valssitkin.

Eräs toinen Kaakonkulman mies yllätti minut hakemalla. Joskus ennen hänellä oli tapana hakea minua ainakin kerran illassa. Hänen vientinsä oli mukavaa ja itseasiassa olin kaivannut tanssimista hänen kanssaan. Ennätin juuri naistentunnin lopussa hakea häntä.

Tauolla soitettiin hitaat valssit, jotka olivat todella vaikeat. Ne tanssin kyllä taitajan kanssa, mutta vaikeusastetta oli musiikissa. Onneksi sain tanssia illan aikana hänen kanssaan hieman minun rytmikorvaani sopivampaa, vaikka hidas valssi on yksi mieleisimpiä minulle.

Illan tangot olivat mieliinjääviä. Eräs herra muistutti tanssityylillään kovasti pitkäperjantain tanssi-illasta, mutta en ennättänyt hakea häntä naistenvuorolla. Kotiseudun herran kanssa kahdet tangot ja nopeat jivet olivat hyvät. Loppuillasta haki ulkonäöltä tuttu herra foksille, jonka tanssimme fuskuna ja oikeana foksina, jota hän vei hyvin. Oli jo tilaakin, kun väki oli vähentynyt. En tunnistanut häntä, vaikka muistin, että hän tanssii paljon jonkun minulle tutun naisen kanssa. Myöhemmin sitten näin heidät tanssimassa. Muisti on aika rajallinen, vaikka sille on niin paljon tilaa käytössä.

Alkuillasta ja loppuillasta haki herra, jonka tanssitaito kehittyy koko ajan. Hänen kanssaan on mukava tanssia, sillä hän täyttää tanssimiehen mitat. On ryhtiä ja raamia ja hän osaa pitää daamia sopivasti eli vartalokontakti ja käsiotteet ovat hyvät. Ja hän on innostunut tanssinopiskelussaan. En voi sanoa, että olisi ollut tylsä ilta. Onnistumiseen ehkä oli oma asennekin, mutta orkesterilla ja tanssitaitoisilla herroilla oli suuri osuus asiassa.