Haapamäen Suojalla Korsuorkesteri

Kyläreissulla Keski-Suomessa oli pitkäperjantaina myöhään juhlitut hääkahvit ja ikimuistoinen tanssi-ilta. Ne kahvit olivat päivällä ja tanssit illalla Haapamäen Suojalla Keuruulla.

Perjantain sää oli kyllä yksi vaihtuvimmista, mitä olen kokenut. Alkumatka aamusta kotoa 50 km oli lumisadetta, tie oli auraamaton, kuin perunapellossa olisin ajanut  ja  ajokaistojen välissä oli lumivalli. Autoja oli liikenteessä molempiin suuntiin. Ajovauhdit olivat hyvinkin kohtuulliset. Sitten tuli lumiaura vastaan ja tie leveni kummasti, mutta jäi silti lumen peittämäksi ja sitä jatkui toiset 50 km. Sitten pääsin jo täysin sulalle valtatielle.

Joutsenpariskunta oli palannut kotijärveensä sen lumisen tien varrella ja lähellä Jyväskylää pitkän sillan yli lensi kolmen joutsenen perhekunta.

Haapamäen Suojalla olen ollut kerran aiemminkin. Kun satuin olemaan sillä suunnalla, niin sinne nyt sitten menin. Edellinen käyntikin oli pitkäperjantaina. Silloin esiintyi Tomi Markkola ja Fernet ja nyt oli Korsuorkesteri. Olisi kyllä ollut hyvä lukea edellisen käynnin kirjoitukseni - sitä sanaa ei sano, jonka kautta ei käy. Kirjoitin, että tuskin tulen toista kertaa. Toisaalta, jos olisin jäänyt pois, olisin menettänyt jotain hyvää. 

Tanssit alkavat kello 20, mutta väkeä ei juuri ollut. Kerrottiin, että orkesteri aloittaa tunnin päästä. Paikalliset kävijät varmaan tiesivät sen, vaikka levymusiikki oli oikein hyvää ja tanssittavaa. Se olikin mukava tunti. Vieraita hakijat olivat paitsi erään tutun herran kanssa bugit olivat mukavat ja onnistuin hakemaan häntä myöhemmin cha-chaalle. Jotain muutakin tanssimme illan aikana.

Ihan kohtuullisen hyviä viejiä oli sen tunnin aikana. Tanssin silloin illan ainoan jenkan. Myöhemmin naisten vuorohakutunneilla soitettiin polkat ja masurkat, tosin ei silläkään ollut väliä. Paikan ainoa hyvin tanssiva herra oli niin kysytty, etten ennättänyt hakea häntä hitaalle valssille, en rumballe. Ikävä kyllä orkesteri valitsi tai kai vain soitti mitään harkitsematta nekin naistenhaulla. Kun naisia on paljon, niin sen voi vain arvata, mitä joka toinen tunti oli.

Ensimmäisellä naistenhakuvuorolla hain tuntematonta herraa tangolle. Siitä minä en saanut mitään, vaikka mitä olisin ajatellut  tai musiikkia kuunnellut. Ei ollut foksin askelia, ei rytmissä kävelyä, ei mitään. Luovutin sen jälkeen eikä siellä ollut ketään, jota erityisesti olisin halunnut hakea. Muutama herra haki sitten miesten vuoroilla.

Istuin orkesterilavan vieressä portailla ja sain olla hyvin tallessa. Siitä sitten minut löysi kymmenen ja yhdentoista välillä mies, joka arveli, että halusin tanssia… Hänen kanssaan tulikin tanssittua. Tosin kaksien ensi tanssipariemme jälkeen hän oli naistenhaun ajan haluttua miesenergiaa. Sen jälkeen sainkin olla paljon hänen kanssaan lattialla. Tangojakin sain tanssia niin kuin toivoin - tulkintaa oli viennissä. Hänellä oli taito käyttää lattiatilaa hyväksemme emmekä törmäilleet toisiin.

Alkuillasta olin jo välillä ajatellut palata kotiinpäin Keurusselän kautta, mutta kuulin, että tangolaulukarsinnat on siellä menossa. Siksi jäin vain istumaan. Tämä herra oli ajatellut vähän samaan tapaan. Jos olisi tullut yksin, olisi poistunut paikalta ajoissa. Mutta onneksi ei tullut yksin ja onneksi minäkin jäin.

En olisi halunnut jättää tanssimatta niitä, mitä tanssimme. Hän haki ensin cha-chaalle ja ilmoitti, että vie ihan perinteisesti. Ajattelin, että jaaha, hyvä tilannetiedotus ja sanoin, että kyllä sopii. Mutta jo ensi askelista, käsiotteista ja vartalokontaktista tunsin, että onpa sopiva herra. Muutamien kappaleiden jälkeen tanssimme sai ulottuvuuksia, joista syntyy sielun ja sydämen täyttymys. Se oli tanssin iloa ja onnellisuutta.

Tanssikursseja käymättömäksi tanssijaksi hänet aluksi arvelin, mutta koko ajan oli tunne, että taustalla on muutakin. Erilainen tanssitausta oppeineen hänellä olikin kuin minulla, mutta tunsin sopeutuvani ja sulautuvani häneen täydellisesti. Rytmien tulkinta ja vartalokontakti olivat hänen parhaat avunsa. Viimeiseen valssiin asti tanssimme. Tanssiminen hänen kanssaan oli taivaallista - pitkäperjantaina.