Vuoksenniskan työväentalolla 19.4.2009

Vihreän kullan kulttuuritietä matkaten sain katsella varmaan yhtä Suomen kauneimpaa maantiemaisemaa. Mutkainen tie olisi varmaan hyvä rallitie, mutta pääasiassa 80 km nopeusrajoituksin merkityllä tiellä ennätti katsella niitä vihreitä havupuita eikä mene kauan kun koivut ja haavat tulevat lehteen ja vihreä kulta valtaa kaiken. Vesistöjä ja siltoja on useita ja maisemat kerrassaan upeita. Mikä tätä tietä on ajellessa illan suussa alkaviin tansseihin, kuivaa ja ihan hyväkuntoista asvalttia.

Syy oli kyllä Syke orkesteri, johon tuntuman sain vuonna 2001, kun he olivat Tulenliekissä karsinnoissa esiintymässä Viihdyttäjä-kilpailuihin. He voittivat silloin karsinnat ja samana vuonna koko kisan. Muistan heidät siltä ajalta pieninä poikina, vaikka olivat itse asiassa ihan miehen iässä. Sen jälkeisinä vuosina varsinkin kesäaikoina onnistuin usein pääsemään heidän tansseihinsa. Viimeiset  vuodet sen sijaan ovat esiintyneet useimmiten liian kaukana ja vain harvoin olen päässyt iltoihinsa. Mutta nyt sykettä sain sydämelle ja sielulle niin kuin he laulavat samannimisessä kappaleessaan Sydän ja Sielu.

Kerrankin Vuoksenniskan työväentalolla oli lattian täydeltä tanssivaa väkeä paikalla. Jos oli naisiakin muutaman kerroksen verran, niin oli paikalla tanssimiehiäkin. Yllättävän mukava tanssi-ilta syntyikin. Lavalla olivat fiilikset korkealla ja iloisesti hymyilevä oli joka mies. Ja niin oli tanssipuolellakin. Naistentuntiin asti oli oikein innostavaa tanssia eri lajeja, mutta sitten olin taas hidas. Kuitenkin useampaa herraa ennätin hakea. Oli tuttuja ja tuntemattomia.

Naistentunnin jälkeen väki alkoi hiljalleen vähetä ja herrojen hautkin vähenivät. Siinä vaiheessa tuli taas esille paikan oma sisäpiiri. Ei se minua haitannut. Mukavaa juttuseuraa oli naisten penkissä silloin kun ei haettu. Ennätin orkesterin tauolla jutella soittokunnan kanssa. Taidettiin muistella entisiä aikoja.

Olin tyytyväinen kuunnellessani Vesan haitarin soittoa ja varsinkin hänen hitaan valssinsa laulettuna, oman häävalssinsa. Toivomuksestani kuulin myös Noussut on kuu-kappaleen, joka on kaunis. Lattia oli välillä aika liukas, mutta tasaantui aika ajoin.

Kahvion tarjoukset olivat hyviä. Alkuillasta maukas voileipä kahvin kanssa oli tarpeen ja jätin täytekakun nauttimisen myöhemmäksi. Olikin mennä liian myöhäiseksi, sillä viimeinen pala oli tarjolla, kun ehdin uudelleen kahvioon. Kaksi pellillisen kokoista kakkua oli mennyt kuin kuumille kiville. Osaavat sielläkin leipoa , jos Kuntotalo vielä voittaa runsaammilla tarjouksillaan. Olen huomannut, että silmäni jo syövät tällaiset herkut tanssi-iltoina. Leivonnaiset olen kotioloissa jättänyt parempiin suihin.

Kotimatkalla ajattelin iltaa ja soittajia. Silloin kun tapasin heidät ensi kerran nimi oli Syke-84. Orkesterin perustamisvuosi ja pojat  olivat noin neljäntoista ikäisiä. Kun muistini on selkeästi rajallinen ja olin muistavinani, että viimeksi olin heidän illassaan syksyllä 2008, mutta se olikin vuosi aiemmin. Oikein mukava tanssi-ilta. Ehkä jatkossa ei tule näin pitkiä välejä. Näenpä heitä tai en, niin lämmöllä heitä muistan ja heillä on paikkansa sydämessäni.