Ravintola Kalevassa 24.4.2009

En kyllä muista toista ravintolailtaa enkä tanssilavailtaakaan, johon olisin ollut täydellisen tyytyväinen. Viime perjantaina ravintolassa esiintyi Myrskytuuli-orkesteri, jota menin tarkoituksella kuulemaan. Mielessäni on vain yksi aikaisempi ilta heidän tansseissaan, viime kesänä Kisarannassa Varjokuvan ollessa toisena orkesterina. Silloin he jäivät minulle tuntemattomina varjoon.

Viime vuoden keväällä Viihdyttäjä-kilpailun kakkonen he olivat juuri samaan aikaan muodostetulla kokoonpanolla. Kaksi soittajaa oli mukana Volare-orkesterista ja kaksi muualta.

Tuntuu, etten ole vieläkään toipunut illan musiikista, laulusta ja lavaesiintymisestä. Yhdenkään kappaleen kohdalla ei tullut mieleeni, että tuon olisi voinut jättää väliin tai ei tuo nyt ihan hyvää tanssimusiikkia ollut. Itseasiassa odotin, että heillä on varmaan jokin oma nimikappale.Olihan se, Myrskytuuli-niminen. Sen voi kuunnella netistäkin. Sopii hyvin orkesterin tunnuskappaleeksi. Minulla oli pyörinyt mielessä eräs toinen kappale - Tulit niin kuin myrskytuuli  -  à la Tomi Markkola.

Yleensä tässä ravintolassa, kun joskus olen sattunut käymään, on ollut paljolti biletysmusiikkia, mikä sopiikin ravintolaan, mutta nyt ei ollut. Kaikki tanssilajit tulivat soitettua ja hyvässä järjestyksessä, vuorotellen hitaat ja nopeat. Kauniita fiilistelykappaleita, buggia ja mukaansa tempaavia lattareita, salsaksi sopivia rytmejä, upeat hitaat valssit, humpat ja tavalliset valssit, tunteelliset tangot ym. ym.

Enpä muista, koska paikassa olisi soitettu polkat. Nyt ne soitettiin ja mitkä polkat. Ei liian hitaat, ei liian nopeat vaan oikein sopivat. Kuulin sunnuntai-iltana heitä uudestaan eikä polkkaa ollut nopeutettu eli se on heidän tapansa soittaa sitä lajia ja toivottavasti eivät jatkossakaan sitä unohda.

Sama hyvä nopeus koski masurkkaakin, jossa polkkaosuudella tulisi melkein jäädä ilmaan, kun se oikeassa nopeudessa soitetaan. Ei ollut moittimista siinäkään. Jos ahtautta oli ajoittain tanssilattialla, niin ihmeen hyvin polkankin sopi tanssimaan. Toisilla orkestereilla jopa joskus omilla suosikeillani on minun mielestäni välillä liian nopeat tahdit. Myös jenkat sopivat iltaan.

Olisipa saanut nauhalle illan musiikit, niin olisi ollut kyllä mallikas ohjelmisto mille tahansa tanssiorkesterille. Kitaraa ja bassoa soittava Mika lauloi lähes koko illan ja kyllä hänen äänensä on hyvä. Toisetkin soittajat olivat välillä äänessä. Soittimiakin on hyvä valikoima haitaria ja saksofonia myöten. Mikan tangot olivat hyviä ja erityiskiitokset esittämästään, 13 v takaisesta tangon sävellys-sanoituskilpailun voittokappaleesta, Ruusunoksa ja kyyhkynen. Se tuli äänellä, josta olisi pitänyt arvata hänen olleen tangojen kanssa tekemisissä. Netistä löytyykin tietoja tangokilpailuihin osallistumisesta Raision semifinaaleissa 12 v sitten.

Illan ravintolaväki oli aika miesvoittoista, mutta ei tanssitaitoista, jos ei erityisen tanssihaluistakaan. Baaritiski oli heitä täynnä. Oli tanssivaakin väkeä paikalla, kuka milläkin tyylillä, jotkut jopa taidolla. Aika mukavasti sain tanssia, mutta monet kappaleet mieluummin istuin, katselin ja kuuntelin orkesterin esiintymistä. Kaksi herraa haki hitaalle valssille ja kun kävelyaskel jo osoitti, ettei hidas valssi, jos nyt mikään muukaan taito ollut hallussa, kieltäydyin. Totesin vaan, että tämä on hidas valssi ja kuuntelen sen nyt. Toinen vielä sanoi, että on se nyt tarkkaa, voihan siellä muuten liikkua. Lattia oli täynnä väkeä, joten ei minun tehnyt mieli mennä sinne nojailemaan.

Buggia, cha-chaata, jiveä, fuskua ja kaksi paria oikein hyvää tavallista valssia tanssin alkuillasta ja tauoilla, jolloin oli muutenkin hieman enemmän tilaa.  Tangopari sujui myös hyvin ja myös rumbat. Ne polkat vei aivan tuntematon taitava herra, jolla oli kansantanssijan otteet, askeleet ja hallittu vienti. Jäin miettimään, mistä hän tiesi hakea minua, vaikka paikalla oli kyllä iso joukko muitakin naisia. Uskoin kyllä orkesterin aloittaessa polkan, että katsomiseksi se jää.

Tällaisena musiikin juhlailtana en pitkästynyt, vaikka tanssiminen pienessä tilassa ei ole kovin suuri ilo ja alkoholin anniskelupaikalla ei ole kai tarkoituskaan muu ilo kuin juomista tuleva.

Myrskytuuli on 29.4. kuluvan vuoden Viihdyttäjä-kilpailujen finaalissa kolmen muun orkesterin kanssa. Toivon sydämestäni heille menestystä ja voittoa ja sen myötä tunnetuksi tulemista Kesäillan valssiorkesterina laajemmaltikin kuin etelän isojen paikkojen lavoilla. Täältä etelän tanssimestojen yläpuolelta löytyy monta hyvää tanssipaikkaa, jonne toivoisin heidän löytävän tiensä. Tosin ei se taida orkestereista kiinni, missä esiintyvät.  Ja täällä maaseudun tanssipaikoissa ei välttämättä tarvitse olla kahta orkesteria yhtä aikaa esiintymässä. Olen ollut aina sitä mieltä, että jopa minun mieliorkesterinikin ovat parhaimmillaan, kun ovat illan ainoana orkesterina. Ja niin Myrskytuulta kuin toisiakin hyviä orkestereita yhdistää se, ettei heillä ole erikseen solistia, joka esiintyisi vain tietyn ajan. Tosin muutama poikkeus on suosikeissanikin, joissa solisti ei “pilaa” iltaa vaan elävöittää sitä.

Ravintolaillasta jäi niin hyvä mieli, että halusin nähdä heidät isolla lavalla ja se onnistuikin sunnuntai-iltana. He ovat kyllä viihdyttäjiä isoilla kirjaimilla, tulivatpa valituiksi viralliseksi Viihdyttäjäksi tai ei. Kilpailut ovat alkaneet mennä omia polkujaan niin Seinäjoella kuin Tanssii tähtien kanssa ja kenties tässäkin Viihdyttäjä-kilpailussa. Voittaja ei ehkä olekaan se oikeasti paras, vaan kilpailu käydään jollain muulla tasolla kuin esiintymislavalla. Mutta sitähän saa, mitä tilaa - kilpailun järjestäjä - tuottaja -kustantaja.