Kukonhiekassa 9.5.2009

Hiirenkorvilla ohuiden riukumaisten koivujen hennoissa oksissa vihertävien lehtien alut takanaan tummaa metsää. Siinä oli yksi silmieni eteen avautuva tienvarsimaisema. Tuli mieleeni sanonta, ettei näe metsää puilta. Siinä samassa kohdassa usein matkatessani on tehnyt mieli pysähtyä ja ottaa kuvia, eri vuoden aikoina. Sanonnalla yleensä kuvataan erilaisia tilanteita, kun on mm. suppea tai osa totuus esillä tai ei näe kokonaisuutta erottaen vain pienet yksityiskohdat. Sanonta olisi hyvä muistaa, kun kompastellen elontietämme taivallamme. Samoin joutsenpariskunnat kolmen eri lahden poukaman kupeella saavat hyvän mielen ja hymyn huulilleni. Yksi pariskunta oli mennyt tuulta pakoon ja makaili maalla veden äärellä.

Kylmä oli tuuli, joka puhalsi Kukonhiekan äärellä olevan järven yli. Pieniä pisaroita vettä heitteli taivaalta. Mutta sisällä tiesin olevan minulle ainakin osan iltaa sopivaa. Varjokuva ja Taikakuu olivat illan orkestereina. Kerran vuodessa olen tainnut olla tässä paikassa, joskus kaksi. Usein avajaisissa ja toinen kerta joskus paluumatkalla Seinäjoen tangomarkkinoilta.

Kukonhiekka on kauniilla paikalla järven rannalla. Sisätilat ovat moneen tarkoitukseen. On suorakaiteen muotoinen tanssitila, karaokelaulajille oma erillinen tila ja kahvio sekä juomapuoli vielä erikseen. Viimeksi mainitut ovat toisessa kerroksessa, jonka avoimelta osalta kaiteen yli voi katsella tanssijoita ja myös orkesteriakin. Henkilökunta on aina ollut kohteliasta järjestysmiehistä ja naulakon hoitajista alkaen. Kahviosta saa myös lämpiä ruokatuotteita. Kyllä kelpaa tanssiväen olla, kunhan vain sopeutuvat toisiinsa tanssilattialla. Alkoholi kyllä näyttelee osaansa puolen yön jälkeen, kun talon tarjouksista voimaa saaneet rohkenevat tulla tanssimaan. Ei sillä, ei minua juuri läsnäolevat haitanneet, ei tanssijoiden ruuhkat, ei loppuillasta seassa oleva pieni joukko humaltuneita osanottajia.

Varjokuva aloitti illan. Mitähän minuun siirtyy heidän soitostaan kuin suorana yhteytenä, hyvää ja tyyntä oloa sekä iloa. Sama tunne tulee, kun radiosta kuulen heidän kappaleitaan. Olihan ilta heille viimeinen ennen reilun kahden viikon ansaittua lomaa. Kovasti olivat saaneet kevätkauden soitella siellä sun täällä pitkin Suomea ristiin rastiin. Kai soittajat ovat eri rotua kuin me tavantallaajat. Jo tavanomaisen vuorokausirytmin poikkeavuus ei kai sovi kaikille.

Kyllähän minä kuuntelen tarkasti mitä he soittavat, vaikka olisin tanssimassa. Joskus tulee kappale, jota en tunnista. Välillä on aikoja, etten ole päässyt kuulolle ja ovat sinä aikana saaneet uutta esitettävää. Ehkäpä jossain vaiheessa niitä voin kuunnella uudelta levyltä, kunhan saavat sen valmiiksi.

Soittokunnan ehkä eniten lomaa odottava herra hoiti taas kerran äänentoiston niin, ettei siinä ole valituksen sanalle sijaa. Tosin ei hänellä oikea loma ole, kun kai pelloilla puurtaa yötä päivää.

Taikakuu aloitti vaille yhdeksän foksilla ja sitten solisti Raappana ilmoitti, että soitetaan polkat pois alta, kun kohta alkaa naistenhaku. Kun mietin iltaa ja musiikkia, niin olihan Taikakuullakin ihan hyviä kappaleita. Ei tosin ollut monta kappaletta, joiden aikana ajattelin, että osaavat he soittaa sopivilla volyymeillä, jos tahtovat. Heidän tyylinsä vain sopii mielestäni paremmin jonnekin muualle kuin tavalliselle tanssipaikalle. Seurasin välillä heidän soittoaan ylätasanteella ja yritin opetella äitienpäivälahjallani ottamaan kuvia. Rumpali oli kyllä pitkään tähtäimessäni, mutta ikävä kyllä lahjan ominaisuuksiin perehtyminen vie aikansa ja en osannut videokuvaa laittaa päälle. Hän kyllä liikkui ja eli kapuloittensa kanssa niin, että tavallinen kuva oli kyllä “vauhdikas”. Vaikka en pidä erityisesti heistä tanssipaikkaesiintyjinä, arvostan heidän musiikillisia taitojaan ja ihmisinä he ovat sympaattisia.

Jotkut orkesterit ovat mielestäni selkeitä tanssiorkestereita, jotkut iskelmää ym esittäviä ja jotkut kulkevat välimaastossa. Monet tanssipaikat haluavat kaikenlaisia asiakkaita, joten heille sopii mm. Taikakuun tyylinen orkesteri. Me tanssijat voimme valita, useimmiten, paikan, jossa tiedämme itsellemme sopivan orkesterin olevan. Sitten on osa tanssiväestä, jotka kokoontuvat samoihin paikkoihin toistensa takia. Ja vielä on tanssihalukkaita, joilla ei ole valinnan mahdollisuuksia, kun paikkoja ei ole lähellä. He menevät lähilavalleen ja tyytyvät sen tarjontaan, olipa se mitä hyvänsä.

Illan tansseihin palatakseni. Alkuvalssille haki miellyttävä herra, joka tunnisti minut, mutta itse en muistanut, missä on tanssittu. En löytänyt häntä kummallakaan naistenhaulla, jos en paljon muitakaan. Eivät olleet hakurivit eivätkä hautkaan naistenhaulla sen paremmin kuin etelän moitituissa paikoissa. Alkutunti oli miestenhakua ja väkeä oli sopivasti. Tuttuja olivat herrat, joskin harvoin tapaamiani ja huolehtivat koko Varjokuvan soiton ajan tanssiin pääsystäni. Sitten Taikakuun osuudella olin välillä hakurivissä ja välillä poissa. Ne polkat tulivat siis illan alussa ja myöhemmin vielä toisetkin, joita en tanssinut. En oikein ennättänyt mukaan koko toiseen tilanteeseen. Varjokuvan letkeät polkat ne olivat. Ne Taikakuun alussa soittamatkaan eivät huonot olleet. Masurkallakin olin tanssimassa.

Yritin hakea tuttuja herroja välillä onnistuen ja useimmiten en. Yhtä vierasta herraa hain ihan hänen kroppansa perusteella. Enkä tehnyt virhearviota. Tanssimme illan aikana kolmet kappaleet, joista yhdet olivat tangot. Illan parhaat, joskaan tilan ahtauden takia ei askeleetkaan voineet pitkiä olla. Niin, jo illan alussa haki oikein iloisen näköinen herra, joka tuntui tosi tutulta, ainakin ulkonäöltä ja olin varma, että olemme jossain tanssineet. Kuulemma useampi vuosi sitten Kärsämäellä. Täytyi olla Lapin paluumatkan tanssihetki. Ei sillä, sitä en muista ollenkaan eli jossain muualla on mielestäni jotain liikehdintää tapahtunut. Muistini on hyvä, mutta palaa hieman viiveellä. Hänen kanssaan oli myös mukava tanssia useampi kappale. Tanssin ilo pursuaa hänestä ja kepeä on hänen jalkansa kaikissa hyppelyissä. Läntisestä Suomesta oli paikalla iso joukko. Muutama tuttu oli sieltäkin ja tanssit mukavia.

Olihan meitä naisia paljon, mutta oli miehiäkin. Jos kaikki olisivat hakeneet toisiaan, olisikohan paljon jäänyt ilman paria. Ilta oli sitten kai sellainen kaiken kansan tanssi-ilta, jota tanssipaikat toivovat ja ehkä orkesteritkin haluavat nähdä muitakin kuin pelkkiä tanssinharrastajia. Elämä on …..