Varjokuva Tulenliekissä 25.4.2009

Minulla on tapana yhdistellä asioita ja matkareittejä ja kaiken kukkuraksi sitten eksyäkin. Kun on osattava olla armelias itselleen, niin en voinut kuin nauraa huomatessani ajaneeni harhaan saman verran kuin olisin oikein ajaen oikaissut syrjätien kautta.

Mutta ennen tätä harhailua ajoin ihan suoraan, minne pitikin. Hautausmaalla ei ole kovin kaunista tähän aikaan vuodesta, vaikka linnut lauloivat. On roskia, hiekkatie hautarivien välissä märkä ja kurainen, joku jäinen lumikinos hautakivien takana, palaneita kynttilöiden tähteitä ja neljä viikkoa sitten umpeen luotu hauta kuihtuneine kukkineenkin oli sotkuinen. Siinä seisoin ja ajattelin, miten vuodet olivat kulkeneet ohi. Paljon oli muistoja ja paljon myös kadonnut ikuisuuteen. Taas kerran tunsin tehneeni itselleni sopivan ratkaisun oman kuolemani suhteen. Maan uumeniin en halua. Toiveeni tuhkaamisesta otettaneen todesta ja myös se minne haluan tuhkani ripoteltavan.

Näin kauniina päivänä oli mukava katsella maisemia autonkin ikkunasta. Entisessä Savon pääkaupungissa vierailtuani jatkoin matkaani kohti Tulenliekkiä ja Varjokuvan tanssi-iltaa. Kartan mukaan sinne voi oikaista vitostieltä Leppävirran kohdalta. Voi, kun oli mukava tie ja maisemat, varsinkin alkumatkalla oli niemeä ja notkoa, lahden poukamia ja mutkaista tietä. Aurinko paistoi ja minä olin hyvällä tuulella.

Olin aina ennen ajanut Tulenliekkiin Varkauden suunnasta, niin pääkopassani tuli oivallus isolle tielle tultuani kääntyä vasemmalle ja pian olisin perillä. Keväinen luonto on kaunis. Ihailin tien varren lehdettömiä puita, sinistä taivasta niiden yläpuolella, lumesta vapautuneita peltoja ja ajatukseni riensivät jo perille ennen minua. Sitten havahduin, kun tajusin, että olin ajanut luvattoman pitkälle. Tienhaarasta piti olla vain lyhyt matka. Ajoin tien syrjään ja katsoin vihdoin karttaa ja minua alkoi naurattaa. Näin sitä lyhennetään oikotien kautta matkaaNauru Käännyin takaisin.

Tanssipaikkaan saavuttuani orkesteri ei ollut vielä aloittanut. Levymusiikki oli soimassa ja ihan muutama ihmisiä paikalla. Kaksi mukavaa tanssitaitoista ja tuttua herraa tanssi muutamat kappaleet kanssani ennen orkesterin aloitusta lähes tyhjällä lattialla. Muutama muukin pari oli tanssimassa.  Sain ihan opetusta salsan askeliin, kun oli kai päässyt unohtumaanOtsan rypistys  

Varjokuva aloitti illan ja väkeäkin tuli paikalle. Paikassa on sekahaku ja sitten myöhemmin illasta naistentunti. Sekahaku on suurimmaksi osaksi miestenhakua, mutta näytti muutamat naiset osaavan käyttää oikeuksiaan.

Musiikillisesti ilta oli mieleinen. En ollut aiemmin kuullut kaikkia kappaleita mitä orkesteri nyt esitti. En ehtinyt sisäistää niitä. Mutta onneksi Kuoleman paikka-tango oli ohjelmistossa ja monta muuta vanhempaa kappaletta sekä molemmilta levyiltä kauniita kappaleita, joista pidän.

Orkesterin soitinvalikoima oli käytössä ja äänivaratkin. Kyösti sai keskittyä välillä pelkästään soittamiseen, kun Rami lauloi jo tutuiksi tulleita kappaleitaan. Kun olen tottunut Kyöstin ääneen, niin jopa tanssiessa herään kuulemaan, että toinen herra laulaakin. Pidän hänenkin äänestään. Valojen ja äänentoiston hoitaja oli uudistanut taukomusiikkia. Uutta ja erikoistakin kuulimme. Buggia oli mukana. Tauoille sopi myös tangot, mistä olin tyytyväinen.

Tällä kertaa paikalla oli hyvin tanssivia miehiä ja naisia, jos nyt oli istumassakin herroja, jotka kai olivat tulleet vain katselemaan ja kuuntelemaan. Kohdalleni sattui hyvin viejiä eikä kukaan ainakaan kävelyttänyt minua. Kaikkia esitettyjä tanssilajeja sain tanssia.

Olin pukeutunut turhan lämpimästi ja kun tanssilattian keskellä olevaan takkaan oli saatu tuletkin aikaan, niin välillä oli kuuma. Takan tarkoitus lienee kuivata ja lämmittää  ilmaa, joka on illan alussa viileä. Tanssiväki kun hikoilee ja haihduttaa nestekertymiään, niin hyvä on, ettei se höyry kerry mm. ikkunoihin.

Tangoja tanssin useamman herran kanssa ja ne saivat tangosieluni elämään. Tanssin iloa koin myös erään aiemminkin paikassa olleen ja Pajarinhovissakin tapaamani herran kanssa, joka osaa hyvin viedä polkkaa. Taidettiin tanssia jenkatkin ja monia muita kappaleita. Hänellä oli hallussa useamman lajin askeleet. Masurkkaa ei esitetty alkuillan aikana ja toivomukseni siitä lienee ollut liian myöhäisessä vaiheessa.

Tanssillisesti ilta oli onnistunut ja kun lavalla oli orkesteri, joka on vallannut oman osansa tanssisielussani, niin loppuun asti olin paikalla. Kiitoskappaleena oli nopea rokki, Apache. Soittajien lavaesitys kappaleesta saa minut hymyilemään. Se on kuin paluuta heidän “nuoruuteensa”.

Kotiinpäin osasin ajaa suorinta tietä. Älköön kukaan ohjatko minua navigaattorin hankintaanPäättämätön  Osaan kyllä käyttää sisäistä ohjauslaitettani, kun vain olen huolellinen….