Mäntymotellin perjantai-ilta 15.5.2009

Käsittämättömän kauan on siitä, kun viimeksi Markus Törmälän ja FBI-Beatin tansseissa olen ollut. Suurin syy kyllä on se, etteivät he juuri etelän paikkoja ylempänä liiku eikä sekään ole heidän syy.

Mutta nyt oli todella ilo tavata heidät ja tuntui kuin se olisi ollut eilen, kun viimeksi kohtasimme. Kaikki yhtä iloisia kuin ennenkin. Musiikki sitä hyvää, mitä heillä aina on ollut. Uutta on tullut paljon vuosien mittaan ja aina saavuttanut tanssiväen suosion. Jos ihan tarkemmin heitä seurasin, niin ehkä “isällisiä” piirteitä näkyi enemmänHymy  Sain jopa onnitella useamman ihmisalun syntymän johdosta.

Mäntymotellin todella hyvät tanssitilat ovat perjantaisin olleet vähällä käytöllä. Olihan nytkin ihmisiä paikalla, mutta enemmänkin olisi sopinut. Lattia oli poikkeuksellisesti liukas. Jotain oli tehty, mutta en tiennyt mitä. Yleensä lattia on oikein sopiva ja vaahteraparketti onkin kuin luotu tanssimista varten. Liukkaus tasaantui illan aikana.

Tanssiväki oli koostunut hyvinkin erilaisista ihmisistä ja seudun tanssinharrastajista osa loisti poissaolollaan. Tanssitarjontaa oli tälläkin kertaa monissa paikoissa. Osaltani tanssiminen alkoi hyvin. Monenlaisessa viennissä sain olla osallisena ja pääasiassa ihan hyvässä. Pääkaupunkiseudulta oli herra mökkiremontissa lähiseudulla ja vaikka oli seurassa haki välillä mm. minuakin useamman kerran. Oikein hyvä viejä hän oli. Alkuillasta bugille vei kokoiseni keskisuomalainen herra ja siinä oli jalkani ja käteni mennä solmuun ennen kuin oivalsin suunnat. Hyvä tanssija hän on muutoinkin ja innostunut useiden muiden tapaan häkkyröintilajeista.

Alan jo uskoa, ettei ole olemassakaan herraa, jolle kiinnostus kohdistuisi eri tanssilajeihin laajemmin ja olisi myös taitoa kaikkiin lajeihin. Tai onhan niitä, mutta eivät vain satu kohdalle tai jos sattuvat, menevät ohi Itku Välillä kyllä tuli taukoja, kun naisväki lisääntyi ja kaikille ei riittänyt hakijoita. Tai olihan niitä herroja, jotka eivät olleet tulleet tanssimaan.

Maailman paras "taapertaja" oli paikalla ja melkein näin rinnassa kyltin “saa tanssittaa” tai hymyhän sen lupaa. Hainkin häntä puolikkaalle oikealle foksille, minkä hän vei kunnon askelin. Minua kyllä todella surettaa se, että tanssiväen suosikkilajina on foksilla lähes aina fusku. Miksi pitää menne sieltä missä aita on matalin vai onko se todella niin ihanaa. Alan uskoa, että foksin tanssiminen, silloin kun se soitetaan oikein, on tanssimaton paikka monelle viejälle -  foksina. Vaikka voihan foksia mennä hipsutellenkin. Kukin tyylillään.

Mukavia tansseja osaltani oli useita. Herra taapertaja vie aina vain paremmin tangoa, kun kohdataan. Nautittavan hyvät kappaleet.  Vaikka ilta ei tanssillisesti ollut täydellinen, niin kuitenkin taas tangot kahden herran kanssa olivat illan parasta antia. Kolmannetkin tulivat, oikeastaan toiveestani, mutta hitaana en ennättänyt hakea haluamaani herraa, joten keskityin sen jälkeen katselemaan ja kuuntelemaan soittajia lähituntumasta. Markus taisi katsella, että siinä sitä istutaan ja tangot toivotaan. Hidas valssi ainoan tuttavapiirissäni todella mallikkaasti vievän herran kanssa oikeastaan pelasti iltani.

Kun minua soittimet kiinnostavat, niin luulin, että Jerellä oli bassokitara. Mutta hänellä olikin jokin hienompi 12-kielinenkö soitin. Varsinaista bassokitaraa heillä ei ollutkaan. Kauniita olivat päällekin päin herrojen kaikki neljä kitaraa. En muistanutkaan, että Jerellä on niin matala, mutta kauniin syvä ääni. Ei tule mieleeni monta laulajaa, joilla on samanlainen ääni.

Koko joukkohan osallistuu lauluun ja illan aikana tuli myös instrumentaalikappaleita kuten esimerkiksi heidän uusimmalta levyltään hieno sovitus Kuumat kyyneleet. Tunteellinen oli samaiselta levyltä myös tango Kaunis morsian. Se alkaa niin, että hetken kuuntelin, että onko tämä tango, mutta tango siitä syntyi ja hyvin persoonallinen. Hyvä se oli tanssiakin. Nyt kotona levyä kuunneltuani ja varsinkin sitä tangoa, se alkaa tuntua hyvälle.

Erityismaininta ja kiitokset heille annan kerrassaan upeista cha-chaa kappaleista ja hyvistä samboista. Mitään niitä en tanssinut. Enkä masurkkaakaan. Jenkat eräs herra vei fuskuna ja vaihtoaskelella - ihan hyvä niin, mutta jenkka on jenkka ja varsinkin lapinjenkkana tanssittu. Väki väheni loppua kohti ja jätin paikan, kun soittajille jäi lyhyt loppuosuus vielä eteen. Mukava oli ilta kaikkineen ja varsinkin soittajien tapaaminen. Aikakaan ei muuta muistoja - ne vain kultaantuvat.