Kisarannan helatorstain aattotanssit 20.5.2009

Loppukesällä olevaa kesälomaani odotellessa vietin lomaviikon poissa kotoa. Tekemistä olisi kyllä ollut kotona, niin kuin keväällä ovat esimerkiksi auringon kirkkauden paljastaessa pesemättömät paikat. Mutta nyt unohdin kaikki työt ja olin kokonaan vapaalla. Jyväskylässä ensin pari päivää. Jo matkalla sinne oli levollinen olo auton ikkunasta katsellen maisemia, luonnon vihreyttä, auringonpaistetta kirkkaalta taivaalta, pilvenhattaroita, tuulenpuuskia - minne käy tuulen ilmassa tie? 

Keskiviikkoillaksi halusin mennä Kisarantaan. Harkittu oli kohde Myrskytuulen takia. Illan toinen orkesteri oli Henkka ja Kulkurit, joka oli minulle tuntematon. Heistä jäi vaikutelmaksi huomaamattomuus, vaikka soittajilla olivat tyylikkäät, yhdenmukaiset vaatteet. He myös soittivat ihan hyvin ja myös laulu oli sujuvaa. Mutta jokin vaatimattomuus, arkuus heidän pitäisi saada pois. Elävyyttä, esiintymisen iloa ja rinnan röyhistämistä kaipasin positiivisessa mielessä.

Myrskytuuli vei joku aika sitten sydämeni mennessään. Oli mukava löytää seHymy  Pidän heidän esiintymisestään kaikkineen. Heidät valittiin vuoden 2009 Viihdyttäjäksi. Suomen kansa saa nähdä heidät TV:ssä Kesäillan valssissa kesäkuun alkupuolelta lähtien muutaman kerran. Katsojiahan riittää ohjelmalle, jos on nauhoituspaikoissakin tungosta.

Vieraassa paikassa ja vähän väkeä läsnä  ei luvannut minulle tanssillisesti erityistä iltaa, mutta illan musiikki loi tunnelman. Mieleeni jäi illasta hidas valssi tutun herran kanssa. Toisen, myös tutun herran kanssa tangot ja rumbat veivät tanssitaivaaseen. Vieras nainen hakurivissä oli katsonut rumban tanssiamme ja halusi tanssia ko. herran kanssa. Lieneekö löytänyt, kun lähti etsimään heti kappaleen loputtua. Viejänä tämä herra onkin taitavan tulkinnallinen, jopa tunteellinen. Viiden muun herran kanssa tanssin, mutta ei jäänyt muistiin, mitä lajeja ne olivat.

Naistenhakualue oli siirretty orkesterin vastapäiselle sivulle, josta oli pitkä matka lavan lähelle. Niinpä  vietin kyllä aikaani lähempänä orkesteria. Hyvä oli penkkirivi, missä istuin. Siinä, entisen hakualueen penkillä istui pariskuntia, välillä irtomiehiä ja naisiakin. Ei kai tuolla liene väliä, missä istuin. Tylsää olisi ollut siellä peräseinän nurkassa istumassa tai seisomassa. Tosin aika mukavalta sivusta katsoen näytti naisten hakurivi, välillä monta metriä takaseinästä keskelle päin levinneenä. Kilpailu tanssiinpääsystä on kovaa.

Jostain luin tanssipedagogi Uotisen ajatuksia tanssimisesta. Hän mm. pyytää unohtamaan tanssin ymmärtämisen. Tanssi täyttää fyysisellä ja henkisellä hyvinvoinnilla. Kyse on elämyksistä. Mitenhän nämä elämykset toteutuvat tanssipaikoilla, joissa useimmiten miehet ovat kuin pienet pojat karkkikaupassa ja pahimmillaan kaksikolmaosaa naisia toivoo pääsevänsä edes pieniin elämyksiin.