Syvälahden lavalla 13.6.2009

Taas kerran valitsin tanssipaikan orkesterin tähden ja ehkä vielä enemmän orkesterin laulavan trumpetistin tähden. On ollut  iki-ihanaa musiikkia aiemmin tanssi-illoissa ja niiden hetkien muisto saa minut palaamaan uudelleen. Blogini kategoriassa Pekan kohdalla ovat viime vuosien tanssi-iltani ja lämmöllä niitä muistan.

Tänä iltana heillä oli naisellista kauneutta lavalla. Tangokuningatar 2007 Jenna Bågebergin tapasin ensi kertaa esiintymässä. Aiemmin hän oli mukana kuulolla ja katselulla, kun ei vielä ollut mukana keikoilla. Oli lavalla toinenkin daami, koskettimissa tuuraajana Seinäruusujen soittaja.

Kyllä Pekka Nebelung ja Volga ovat esiintyjät, joiden tansseissa on ilo käydä. Tänä iltana en kuullut hänen puhaltavan tangoa Granada enkä Särkyneen toiveen katuakaan, mutta kaksi kaunista tangoa hän esitti illan ensimmäisellä osuudella. Kun Volga ja Pekka ovat joskus keskenään esiintymässä, niin toivon heidän esittävän niitä kauniita kappaleita heillä aiemmin sivuillaan olleelta listalta, jossa kerrottiin kappaleiden nimet. Nyt en sitä enää löytänyt. Kappaleet olivat jotain muuta kuin tavanomaista tanssimusiikkia.

Jenna tulikin kauniilla äänellään sitten mukaan Volgan toiselle ja kolmannelle osuudella. Volgalle ja Pekalle ei jäänyt enää omaa osuutta. Pekan äänihän on myös upea ja siksi toivon saavani kuulla myös häntä. Olen sitä kuunnellut Seinäjokea myöten. Mutta ei Pekka tarvitse kuninkaan kruunua, sillä hän pärjää musiikillisilla taidoillaan ja äänellään muutenkin. Jenna sopii oikein hyvin tähän orkesteriin. Volga ei tänä iltana ollut ihan omimmillaan tuuraajien takia.

Toisena orkesterina oli Napoli solistinaan Henri Stenroth, vuoden 2007 tangokuningas. Osaa hän laulaa ja kauniisti osaakin, mutta minua kyllä harmitti heidän äänentoistonsa ja ehkä myös musiikin säröisyys. Ehkä vain en ymmärrä nyky(tanssi)musiikin suuntia. Kaiken kaikkiaan hyvää tanssimusiikkia oli kuitenkin tarjolla koko illan.

Paikka ei ollut lähellekään täysi. Tanssipaikkatarjonta on kesällä runsasta, joten jakaumaa tulee. Saavuimme paikalle naistuttuni kanssa, ehkä paremmin toivein kuin mitä edellisen illan kulku oli. Hän oli kyllä vähään tyytyväinen, kun sai tanssia muutaman herran kanssa ja erään itselleen hyvinkin mieleisen. Omat tanssini olivat tyydyttäviä, muutamaa kiitettävän hyvää vientiä lukuun ottamatta.

Volgan ja Pekan tangot illan alussa olivat mieleiset tanssiherrankin suhteen. Samaisen herran kanssa kuittailin naistenhaun lopussa. Oli jotain tanssiaskelten yhdistelmää, joissa hän on taitava. Toiset hyvät tangot olivat oma valintani naistenhaulla. Harvemmin tapaamani hyvinkin tanssitaitoinen herra.

Eräs aiemminkin paikalla ollut herra oli kyllä ainoa, jolla oli tanssijan ryhtiä. Helppoa oli tanssiminen hänen kanssaan. Useamman kappaleen illan aikaan tanssimme, kunnes hän jäi rengastetun daamin kanssa loppuillaksi tanssin pyörteisiin. Tuttuja oli useampia ja ihan tanssia oli meno lattialla. Kunnes sitten jumituin penkkiin.

Kolmet hitaat valssit kuuntelin ja se taisi olla liikaa. Tosin ihan sellaisia viejiäkään ei näyttänyt olevan, joiden kanssa sielu lepäisi hyvässä viennissä. Illan aikana onnistuin joutumaan alkoholia tai muuta ilolientä nauttineen kanssa lattialle ja ajattelin, etten tänä iltana ainakaan uudestaan samaan aio joutua. Myöhemmin illalla peräkkäin kaksi herraa haki siitä istumapaikalta. Kävelyaskelista ja kengistäkin huomasin, ettei tanssi ehkä olisi nyt mitä toivon, joten ystävällisesti kiitin tarjouksesta ja jatkoin istumista. En olisi jaksanut kävellä lattialla cha-chan soidessa, sillä kävelyä oli jo sisältynyt illan menuun.

Sitten ryhdikäs minulle tuntematon herra haki. Totesin vaan, että rohkea taidat olla, jos huomasit kieltäytymiseni äsken. Ei ollut huomannut. Cha-chaata sitten tanssimme ihan mukavasti. Muut vaihtoaskelkappaleet sujuivat hänen kanssaan sitten hieman heikosti. Tanssitaito tuntui olevan kehittymässä. Mutta on se kumma, vaikka eivät herran jalat saata oikein sopiviin askeliin lähteä, niin jos herra osaa liikkua sujuvasti ja käsien asento ja ryhti ovat hyvät, niin ei ole mikään tylsä juttu edetä lattialla. Ja jutella. Lajien oppiminenkin on aika ihmeellinen asia. Ensimmäiselle kappaleelle, mille hän haki, niin ihan oikea rytmistä cha-chaata osasi viedä. Pieniä kuvioita mukana. Mutta sitten perusfoksilla taito katosi. Onkohan tavallinen foksi oikeasti vaikeaa. Jäin sitä miettimään. Mutta muutama kappale lattialla pyörittiin eikä ollut ikävä tunne.

Illan aikana käytin hyväkseni talon tarjouksia useampaan otteeseen. Se on kyllä merkki, että jossain on jotain vialla, omassa päässä tai ehkä hieman tanssilattian puolellakin. Varsinaista paikalla käyvää tanssiväkeä puuttui. Missä lienevät olleet ne monet, joiden kanssa on tässä paikassa aiemmin tanssi-illasta tullut nautittava. Illan ilo jäi pääosin musiikin kuunteluun ja juttuhetkeen Pekan ja Jennan kanssa. Ukkoskuuro oli pyyhkäissyt yli. Kotimatkalla tie oli paikoin vetinen. Iltakin viileni. Suomen kesä on moninainen.