Esakalliolla 22.5.2009

Lomalla työ- ja kotiasiat unohtuvat ja kiirekin on tuntematon käsite. Minulla oli kyllä tarkoitus etelän lomallani kohdata pienet sisarukset, joista toista en ole vielä nähnytkään. Toisin kuitenkin meni siltä osin, mutta kaikki muu sujui niin kuin toivoin ja olin suunnitellut.

Esakallion tanssien edellä ollut cha-chaa-kurssi oli ylimääräistä, mutta hauskaa. Esakalliolla olen ollut ehkä kolme kertaa aiemmin ja Ämyrillä kerran. Jokin vain sai nämä kaksi paikkaa vaihtamaan paikkaa mielikuvissani. Esakalliolle olin tietty menossa, mutta ympäristön ja loppumatkan tieosuudesta muistelin matkaani Ämyrille. Tai olin jo kotona muistellut millainen lava Esakalliolla on enkä muistanut, että se on kalliolla. Mielessäni oli Ämyrin kangasmaasto ja lava, josta ehkä on muistoissani jotain mukavaa. Väki oli sillä ainoalla kerralla ainakin tanssivampaa kuin mitä Esakalliosta on jäänyt mieleeni.

Tanssinopetus oli tehokasta alkutreenistä lähtien. Tarkoitus lienee ollut jatkon opettelu. Väkeä oli kyllä yllättävän paljon, kun salikin on iso. Perusjuttuja paljolti harjoiteltiin, mikä ei ole koskaan pahasta. Ainoa miinus oli opettajan äänen häipyminen. No, jos miinukseksi ei lasketa joitakin osallistujia, joille ehkä perusaskel oli vaikea ja ehkä ei koskaan tulekaan hallintaan. Hatunnosto heille, että jaksavat yrittää. Tosin ei siinä juuri asia edennyt vaihtoringissä heidän kohdallaan, mutta kun vaihdot olivat nopeita, niin kohdalle sattui useampaa taitoastetta.

Kurssin alussa huomasin ulkonäöltä tutun tanssiherran ja hänellä olikin mukava askeltaito, jota hän on muuallakin kehittämässä esiintymistä varten. Hän on polkantaitaja, mutta minulla ei ole ollut iloa päästä hänen kanssaan tanssimaan. Ilo hänen kanssaan oli tanssia jotain muuta. Nytkin naiset veivät hänet mennen tullen. Sellaista on olla suosittu polkkamies. He kun ovat tanssipaikkojen helmiä. Minua onneksi haki polkalle herra, jota harvoin tapaan ja joka on mestarimies tangossa. Kyllä polkkakin sujui häneltä lennokkaasti. Jenkat sain katsella. Samassa paikassa käyvät hakevat toisiaan - täälläkin.

Olin Esakallion valinnut ensisijaisesti orkesterien tähden. Pekkaniskan Pojat, Tomi Markkola ja Fernet ovat suosikkejani. Tunnen heidän musiikkinsa, minkä nyt joskus yllättävät jollain aiemmin kuulemattomalla kappaleella. Hyvä on välillä uudistaa ohjelmistoa, mutta harkiten. Kumpikin joukko taitaa kyllä sen. Pidän esimerkiksi PNP:n monista ensimmäisen levyn kappaleista hyvin paljon ja kaipaan kuulla niitä. Fernetillä on usein aloituskappaleena Kielon jäähyväiset, mikä on minulle mieleinen. Kun seuraavassa elämässäni menen naimisiin, se on minun häävalssini.

On se vaan kumma juttu, miten joidenkin laulu ja soitettu musiikkikin koskettavat minua ja saavat aikaan hyvän mielen. Niin se on tässäkin tapauksessa kummankin orkesterin kohdalla. Silmä lepää katsellessa heitä. Tomia minä voin katsella vaikka illan ja hänen äänensä jatkuu yhtä upeana kuin se on aina ollut. Taivas kalliolla ja  tangot ovat esimerkkejä, joissa melkein sydän pysähtyy. Eikä vähimpänä ole hänen haitaripolkkansa tai nikkijiveni, jossa on oikein tanssiin kutsuva rytmi.

Musiikki oli kummankin orkesterin soittamana minun jaloilleni sopivaa ja näkyi kelpaavan kaikille. Paljon oli kädenalitansseja, joita osa tanssi reunoilla kiertäen, mutta iso oli joukko lattian keskiosassa. Bugg on täälläkin suosiossa ja näytti sopivan moneen musiikkiin tanssittuna. Tietysti cha-chaata soitettiin, kun sitä oli treenattu alkuillasta. Tango sujui yhden ensimmäisistä olevan pinssituttuni kanssa ja toiset mieleiset tangot harvoin tapaamani pitkän herran kanssa. Hänen kanssaan fusku tuntuu leikiltä, sillä tiedän hänen aiemmin olleen taitavan jivettäjän. Rumba hänen kanssaan on taas sitä itseään. Monen muun kanssa en tohdi eläytyä samalla tavalla.

Hidas valssi tuntui hyvälle tanssia miehen kanssa, joka laulaa niin  kauniisti Erottamattomat tangon. Laulanut kai siitä asti, kun joskus kauan sitten kommentoin, että miksi Satumaa ym sopivat illan tangokappaleiksi, miksi ei esimerkiksi Unto Monosen Erottamattomat. Olen sitä sitten saanutkin kuulla. Se laulu vain taitaa pian loppua. Mutta ei se voi erottaa. Kiitos jo nyt näistä vuosista. Vieraita olivat muut herrat, joiden kanssa tanssin ja erästä heistä hain sitten loppuillan sekahaulla - sille Erottamattomalle.