Hangan ja Savion lavat 30.5.2009

Helleviikonloppu lauantaiaamusta alkaen kauniin keskisuomalaisen kesäkaupungin rannoilla, sannoilla ja pyöräteillä sai minutkin valkonahan ruskistumaan ellei ihan paistumaan. Lauantai-iltana ei kovasti tehnyt mieli tanssipaikoille, sillä elohopea ei juuri näyttänyt laskevan ennen kuin iltamyöhällä. Kuitenkin tanssipaikalta itseni löysin.

Hangan lava, joka oli yksi entisen elämäni yksi suosituimpia kesäpaikkoja ja sieltä vielä pääsimme silloin samalla lipulla jatkoille Hankamotelliin, nykyisin kantaa nimeä Revontuli. Aamuauringon kanssa sitten kilpaa kotiin, ettei koko naapurusto herää tanssijan kotiinpaluuseen. Oli se aikaa, muistelee vanhusHymy

Hangan lava on kauniilla paikalla, oikea kesälava järven rannalla. Piha-alueella on tilaa monenmoiseen oleiluun, juomapuoleen, karaoke-esiintymiseen, rannalla kävelyyn ja nupusteluun (terveisiä vaan Manjikselle!).

Sen verran myöhästyin aloituksesta vaikka se oli vasta kello 21, että Fernetin alkuvalssit olivat menossa. Toisena soi kauniisti Kielon jäähyväiset ja orkesterin  basisti oli äänessä. Kun minä satun olemaan ajoissa heidän tansseissaan ja pääsen tanssimaan ko. kappaleen, niin minäkin olen “äänessä”, kun jonkun tulevan elämäni “häävalssia” esitetään.

Tanssit alkoivat oikein mukavasti, musiikki oli vaihtelevaa ja lajeja piisasi. Tanssimaan pääsin kohtuudella ja aluksi oikein hyvin. Mutta jokin riitti minulle. Jotain puuttui - tanssiherroista. Yhdellä herralla oli mielenkiintoinen askellus eli taitoa. Puolitoistatuntia riitti enkä ennättänyt nähdä Tomiakaan, jota en ihan hevillä jätä väliin, jos olen paikalla.

Palasin tanssipaikalta kuopukseni luokse yökylään ja kun reitin varrelle sattuu Savion lava, jossa hyvin harvoin käyn, niin sinne poikkesin ja ihan sisään asti. Mikä syke siellä olikaan, kun siellä oli Syke. Piti nähdä soittajien iloiset hymyt. Tämä paikka on leimattu "ei tanssiväen" paikaksi eli ns. hyvät tanssijat eivät tänne kuulemani mukaan tule. Tällä kertaa kai oli poikkeus, sillä ihan hyvin tanssivaa väki oli.

Tuttua tanssiväkeä oli paikalla ja tanssitaito oli selkeästi korkeammalla kuin Hangan lavalla. Niinpä tanssillisen mukavia kappaleita sain tanssia. Kahden pariskunnan herrojen kanssa oli taas kerran iloa. Toinen hieman varttuneempi ja hyvin taitava tanssija ja toinen nuorempi komistus ilmaantuu aina hakemaan, kun harvoin samassa paikassa olemme yhtä aikaa. Eräs tumman heimon herra innostui hakemaan useamman kerran. Hän oli se, joka kerran tanssiessamme pähkäili, mitä tehdä, kun oli ihastunut erääseen valkolaisnaiseen. Muistan, kun sanoin, että kerran täällä eletään, anna palaa. Niin hän tekikin ja usein olen nähnyt heidät yhdessä tanssimassa. Nyt en ennättänyt huomata, oliko pari paikalla.

Ja Syke, se ikinuori, rakas soittajajoukko, jota kohtaan harvoin, mutta tuntuu, että on vain hetki edelliseen kertaan, jopa sinne vuoteen 2001, jolloin heidät ensi kerran tapasin. On siinä tanssiorkesteri, josta voin sanoa, että on yksi parhaita, niitä joita en koskaan unohda. Vesalla oli haitari useamman kerran sylissään eli ei hän kitarastaan huolimatta ole unohtanut soitinta, jonka soittajan soisin kuuluvan jokaiseen tanssiorkesteriin. Toivomani hidas valssi oli kaunis ja oli varmaan myös laulajan mielestä. Tummaan yöhön kuun loisteeseen jatkoin matkaani kohti uuden päivän koitoksia ja helleaaltoa.