Syvälahden lavalla juhannusaattona 19.6.2009

Juhannukset ovat aina omassa luokassaan, tanssillisesti. Nyt juhannus oli jo säänkin puolesta kehno ja kun illan musiikki oli välillä sellaista, etten siitä ilahtunut, niin muistoihin tämä juhannus jää surullisena. Olin pettynyt odotuksiini, jotka eivät toteutuneet. Ehkä pitäisi vain ottaa vastaan mitä kulloinkin tapahtuu. 

Mutta kiitokset tangoista kummallekin orkesterille ja erityiskiitos Anneli Mattilalle tangosta, jota ainakin kaksi tangokuningatarta laulaa ja ainoa kuulemani mies KinoJaken solisti Janne Nevanpää. Hienosti Anneli sen lauloi ja minä missasin koko tanssin. Olin ulkona ja kiirehdin kuulemaan sitä sisälle. Oli tangoparin toinen kappale. Se kyllä harmitti.

Varjokuvan tangojen toisena kappaleena oli Por una cabeza, argentiinalainen tango, josta olen aina pitänyt heidän soittamanaan. Se ei sujunut minulta hyvin ulkoterassilla. Herra vei oman tyylisiä argentiinalaisen tangon askelia ja minä töppäilin. Alkuillasta erään toisen herran kanssa askelkertaus oli ollut antoisa.

Illan piristys oli Annelin flirttailu laulujensa aikana ja niiden lomassakin. Se on varmaan hänessä sisäsyntyinen taito, jota en naisenakaan voi paheksua. Hänen kontaktinsa varsinkin miesfaneihin oli valtaisa. Sisartaan Annea en ole kuulut pitkään aikaan, joten en tiedä mitä hänen lavaesiintymisensä on nykyisin. Nyt kuitenkin tuntui, että Anneli on kiirinyt sisarensa ohi. Yhden kappaleen ajan V.I.P-orkesterissa vaihtui rumpali. Mattilan suvun nuori herra istui pallille ja näytti ja kuulosti ihan hyvältä hänen esityksensä.

Tanssituttuja oli paikalla kaukaakin, joten mukavaa oli tavata heitä, tanssia ja jutellakin. Tanssiminen oli mahdollista katetulla ulkolavallakin, jossa sisällä oleva saunamainen kuumuus helpotti. Hyvin taitava muualta ollut herra vie polkan aivan mahtavasti. Se oli yksi illan ilon hetkiä, jos oli jo ennen tanssien alkua pieni hetki argentiinalaisen tangon askelkertausta erään herran kanssa. Hänellä on lavalle sopivat askeleet siinä lajissa.

Polkkaherran kanssa sambakin meni niin kuin meni, osaltani. Hän osaa senkin ja kun on tanssijan hoikka ja taipuisa kroppa, niin samballe ominainen vartalon käyttö jalkatöineen on hänellä hallussa. Fusku/sylitanssia taisi olla lisäksi illan tansseina hänen kanssaan.

Illan toisen orkesterin Varjokuvan vankkumaton ihailija pohjoisesta oli paikalla. Tangoa ym tanssimme illan aikana. Tällä herralla on mahdollista olla usein Varjokuvan illoissa niin kuin jo heti seuraavana iltana Valasrannassa. Mielelläni olisin minäkin ollut siellä, kun toisena orkesterinakin on minulle mieleinen Omega. Asuinpaikkani kyllä joskus rajaa liikaa liikkumamahdollisuutta.

Mukava oli tavata pitkästä aikaa Mattilan sisaruksia ja varsinkin Annelia kuvaava herra. Milloinhan häneen tutustuin. Muisti on välillä rajallinen. Nyt hän kuvasi myös Varjokuvaa ja kertoi, että Syvälahden tanssipaikan sivuille ehkä tulee joku kuva illan esiintyjistä.

Vaille yhteen mennessä ei ollut soitettu hidasta valssia. Kello yksi istuin jo autossa kotiin lähdössä. Hakurivissä olin vielä ennen lähtöäni. Siinä eräs tanssinharrastajanainen totesi, ettei ole tullut hidasta valssia eikä paljon muutakaan - koko ilta on ollut yhtä jumputusta. Masurkkaa ja jenkkaa en kuullut. Jäin miettimään sitä jumputus-sanaa. Siltähän se kyllä tuntuu, jos hyvin paljon basso ja rummut ovat ylimpänä ja musiikissa on se takova rytmi, joka tietysti helpottaa heikomman buggaajan tai muuta kädenalituksena tanssivan askelia. Sellaistahan sitä pitää soittaa, mitä suurin osa tanssipaikan tanssijoista osaa soveltaa askeliinsa. Musiikin voimakkuus oli minulle liikaa monissa kappaleissa, mitä lavalla esitettiin. Varjokuvan esittämissä kappaleissa oli muutama kaunis hillitty kappale, joita mielelläni kuulen ja ensiesityksenä soitettu uusi humppa, jota jo treenailtiin ennen varsinaista illan alkua. Hyvältä kuulosti silloin, niin kuin myös oli mukava se tanssiakin. Illan tanssisaldoni oli riittävä, vaikka ahtaus rajoitti sujuvaa tanssimista. Kaikille se oli samanlaista ja kun tanssisuunnat ja askeleet ynnä juttuhetket monilla pareilla olivat omansa, niin kyllä herroilta vienti vaati monin verroin enemmän taitoa kuin tavallisina tanssi-iltoina.

Kotimatkalla satoi, välillä voimakkaastikin ja tiellä oli paikoin isot lammikot vettä, jossa auton pohjakin sai huuhtelun. Vastaantulijat heittivät tuulilasin täyteen vettä. Kun silmätkin olivat jo valmiiksi kostuneet, niin kotimatka oli onnekas tiellä pysymisen suhteen. Illan muutamat hyvät hetketkään eivät vieneet pois ilon rinnalle syntynyttä surua.