Kisapirtti, Parikkala 24.6.2009

Juhannuksesta en voi toipua kuin menemällä pienelle lavalle jonnekin rajan pintaan. Kyllä alku lähes lamasi. Mutta nythän oli oikea aika juhannukselle. Biorytmini eivät ihan parhaimmillaan olleet. Jos eivät olleet eräällä toisellakaan. Itsensä kanssa on vain elettävä, tehtävä parhaansa ja otettava vastaan, mitä tulee. 

No, lava oli vanha lava, ihan ok. Vaikka tuntuikin, että sijaintipaikka on jossain ei missään, melkein korvessa, ainakin kaupunkilaisen silmin. Kun vaille kahdeksan olin pihassa, ei monta autoa ollut paikalla. Sisällä oli soittimet laitettu soittokuntoon. Joten ainakin orkesteri oli paikalla. Sehän riittää minulle.

Levymusiikki oli soimassa. Tanssitila oli ihan kohtalaisen kokoinen ja hakualue oli kätevästi lavan toisessa reunassa, josta pääsi myös ulos. Itse asiassa uloskäyntejä oli toinenkin tanssitilan pitkältä sivulta - suoraan makkaran ja juomien myyntitiloihin. Varsinaisesta sisäänkäynnistä pääsi lavalle, hyvin tilavaan kahvioon, joka oli lähes tanssilattian kokoinen ja wc-tiloihin.

Varjokuva aloitti oikein hyvillä valsseilla ja koko ilta jatkui musiikilla, jota kuulen vain silloin, kun ovat illan ainoana orkesterina. Olen sitä mieltä, että orkesterin parhaat puolet tulevat esille, kun toista orkesteria ei ole paikalla. Kaikkea mahdollista ja tarpeellista soitettiin. Sama yhden orkesterin ilta on ollut parasta toisillakin orkestereilla.

Paikalla oli tanssitaitoinen väki, joka oli varmasti tyytyväinen esitettyyn musiikkiin. Itse tunsin olevani sen vanhan ja hyvän Varjokuvan tansseissa. Kai olen luonnonlapsi, joka tuntee olonsa ahdistuneeksi isoissa paikoissa, suurien ihmismassojen liikkuessa ympärillä. Lavalta kuulunut Luonnon lapsi Ramin laulamana on hyvä. Muutenkin on mukava kuulla hänen lauluaan. Kyösti on oma lukunsa ja hänen ääneensä havahdun kesken työpäivänkin, jos radioaalloilla sattuu olemaan ja aika usein on ollutkin.

Muutama tuttu oli paikalla, joten tanssimaan pääsin. Kaksi vierasta herraa haki, joista toinen oli hyvä viejä. Polkkaa ja jenkkaa en kelpuutettu tanssimaan. Niihin tietysti ovat tutut keskenään etuoikeutettuja. Muita lajeja sen sijaan oli mukava tanssia. Hitaat valssit, molemmat olivat minulle hyvin mieleiset. Yö katseessasi on Kyöstin laulamana yksi kauneimpia ja kappale on Varjokuvan ensimmäisellä levyllä. Toisena oli Elviksen kappaleesta tehty sovitus Kyöstin omin sanoituksin. Saman kappaleen oli tyttäreni valinnut häätanssikseen kaksi vuotta sitten Elvis-versiona.  Kun nyt kuuntelen sitä levyltä, se on yllättävän hidas. Oikeastaan se ei tunnu edes hitaalta valssilta ja siksipä he sanoivat sitä häätanssikseen.

Bugit olivat taas mukavat melkein paikallisen herran kanssa, saman kuin sunnuntaina Metsälinnassa. Jos oli muutkin kappaleet, joita useamman tanssin hänen kanssaan. Hän olikin eniten tuttu herroista. Oli eräällä herralla perin omalaatuinen vienti. Kävelyhumpan oloista se oli bugattuna. Tangoja esitettiin useampia, kun  nappulakoneenhoitaja, valomies, äänimies Handekin niitä soitti.  Neljät tanssin, kahdet tuttujen kanssa, yhdet vieraan herran ja neljännet hyvin rakkaan herran kanssa.

Taukomusiikissa oli vaihtelevuutta joistakin vanhoista ikivihreistä, tunnetuista kappaleista ihan minulle uuteen tuntemattomaan. Itikansyöttinä Hande oli oviaukon vieressä. Tämä lava on kuulemma hopeasijalla itikkamäärissä. Ykköseksi sanottiin, jos oikein muistan Rajavaaran lavaa Kesälahdella. Siellä oli ollut itikoiden lisäksi hyvin runsaasti tanssiväkeä edellisenä iltana. Minä olen niitä ihmisiä, joista itikat pitävät. Luin juuri jostain, että osa syynä ovat geenit. Kaikkea sitä voimme kantaa mukanamme ja vielä jatkaa.

Minulle tämä Varjokuvan tanssi-ilta oli sitä, mitä toivon tanssimusiikin suhteen. Joskus menetän hetkittäin uskoni isoilla saleilla, mutta sitten muistan, että elämä on hetkiä, mitkä mikään eivät ole toistensa kaltaisia. Muistan myös sen, mikä alkuaan on ollut heidän musiikkinsa sanoma: “He ovat valinneet linjakseen perinteisen tanssimusiikin, jossa soitannallisen rungon muodostaa 50- ja 60-lukulainen melodinen rytmimusiikki. Tanssilavatunnelman synnyttäminen paikassa kuin paikassa on tämän yhtyeen jokailtainen tavoite.” Lainaus on suoraan Auraviihteen sivuilta. Pitäisihän minun kuuden vuoden kokemuksella tuntea “omani”. Kisapirtillä oli  oikea tanssilavatunnelma.