Iskelmäfestivaaleilla 3.7.2009

Nyt sitten ovat takana elämäni ensimmäiset festivaalit - iskelmä sellaiset. No, olenhan joskus ollut maatalousnäyttelyssä, mansikkakarnevaaleilla ja asuntomessuilla, mutta yhteistä näillä tilaisuuksilla on vain ihmismassat.

Minulla olisi ollut tilaisuus saamani lipun perusteella olla läsnä torstaista lauantaihin, mutta hukkaan menivät hyvät humalat. Olin kolmisen tuntia paikalla perjantai-iltana. Mutta kokemus siitäkin ajasta oli valtaisa. En ollut arvannut, että iskelmä-sanalla ja festareilla on sellainen vetovoima. Hyvä asia se oli järjestäjille.

Kun ajelin Jämsän Himoksen alueelle, missä en ole ennen käynyt, niin heti alkuun aloin ymmärtää, että väkeä paikassa on. Autonkin sai parkkeerattua kauas pellolle. Alueelle käveltyäni viileässä säässä, ihmisiä tuli ja meni, kuka oli menossa varsinaiselle festarialueelle, kuka palaamassa autoille ja asuntoautoille sekä teltoille. Niitäkin oli jokunen autojen lomassa. Kävelymatkan varrella oli majoitusrakennuksia, tyylikkäitä sellaisia. Talvella tässä paikassa on laskettelukeskus. Komeat olivat rinteetkin, kesäkelissä.

Monenlaista rakennusta ja myyntikojua oli jo matkalla ja alueelle päästyäni oli tunnelma siellä jo korkealla. Ihmisiä oli ollut paikalla kai pitkän aikaa ja osa koko ajan. Elämys tämä minulle oli  ja unohdin, että mukamas tanssimaan olin tullut!

Paikalla oli iso Iskelmälava, jonka vieressä iso näyttötaulu, josta mukavasti illemmalla Kari Tapionkin kasvot näkyivät. Lavan edessä oli penkkejä täynnä ihmisiä ja paljon seisoi ahtaastikin. Yhteydet olivat tällä väellä kunnossa ylöspäin, kun ei kerran satanut. Mukava siinä oli kuunnella itse kunkin suosikkejaan, monilla juomat kädessä. Tänä päivänä oli Suvi Teräsniska aloittanut klo 16 ja Matti ja Teppo klo 18. Jorma Kääriäinen ja Riku Niemi Orchestra olivat vuorossa klo 20 ja Kari Tapio klo 22. Puolilta öin aloitti Anna Eriksson.

Himosareena oli ainoa umpinainen rakennus, jossa klo 19 oli alkanut Iskelmäartisti 2009 finaali. Sen voitti Pasi Vainionperä Lempäälästä. Himosareenalla esiintyivät sen jälkeen Juha Tapio klo 23 ja klo 1 Jani ja Jetsetters.

Tanssiareenalla oli aloittanut Taikakuu klo 20 ja esiintyi vuorotunnein Eija Kantolan kanssa. Tämä tila oli iso ja osin avoin sivuilta. Raikasta oli ja vilpoisaa. Taikakuulla oli keskellä lattiaa aitauksessa kahdet äänentoistolaitteet, vai mitä lie toiset olleet, kaksi miestä kumminkin oli kehyksissä. Musiikki tuli kyllä lujaa. Väki lisääntyi illan aikana kaikissa paikoissa. Tanssipaikassa oli varsinainen karnevaalitunnelma. Festaripäivien aikana paikalla oli Oulun Aaltosten ja Tommi ja Pirjo Koivulan tanssikurssit. Tanssikurssien väki, jos heitä nyt oli paikalla, ei juuri erottunut tanssiväen joukosta, sellainen oli meno muutoinkin jo lattialla.

Musiikki oli iskelmää. En ollut ajatellut sitä etukäteen enkä kai paljon muutakaan, kun tunsin itseni hetkittäin aika tyhmäksi. Ilahduttavaa oli todeta, että Eija Kantola oli kuin kotonaan tällaisella isolla areenalla. Ehkä minunkin on jo aika unohtaa hänen tangotaustansa. Enkä voinut hymyilemättä katsella niitä valkoisia saappaita, joita pari iltaa sitten oli kaksikin herraa kaivannut. Olisivatpa olleet nyt paikalla. Toinenkin asia sai minut myös hymyilemään. Se oli Eijan esittämä Käärmetanssi-kappale. Tänne se sopi oikein hyvin. Vaikka minusta se sopii kyllä ihan tavallisillekin tanssipaikoille ja olinkin ihmetellyt, kun en sitä viime aikoina ollut kuullut. Oli mukavaa katsoa, miten festariväki sitä tanssii. Kyllä ilonpitoa ja tyylejä riitti väellä.

En jaksanut kuunnella Taikakuuta enkä Eijankaan osuutta kokonaan. Onneksi tapasin erään tanssitutun lehtinaisen ja osa läsnäoloajastani sujuikin hänen kanssaan jutellen ja kierrellen alueella. Etsimme kahvipaikkaa. Hän tapasi muutamia yhteistyökumppaneitaan ja artisteja ym. Minä löysinkin yllättäen kahviteltan. Muurinpohjalettuja ym oli saatavana. Mutta juomapaikkoja ei tarvinnut etsiä, siis olut-ym. Niitä oli joka puolella ja kaiken tavaran myyjiäkin. Siis kunnon markkinatunnelma.

Kuuntelin vielä Eija Kantolan aloituskappaleen klo 23 ja ensi festaritunnelman siivittämänä ajelin lyhyen matkan yöpaikkaan. Puoli kaksitoista olin jo sängyssä. Ei sitä näin vanhana enää jaksa eläytyä tällaiseen illanviettoon ja ajankäyttöön. Mutta sen kyllä ymmärrän, että kansa saa mitä se tarvitsee ja kun sen järjestäjät oivaltavat, niin kaikki on kohdallaan. Tuli mieleeni leipää ja sirkushuveja:)

Ajattelin vielä ajaessani, että jos olisi tanssipaikan ilmoituksessa maininta - illan ohjelmisto on iskelmämusiikkia, niin olisiko paikalla paljon vai vähän väkeä ja mitä väkeä. Ei sillä iskelmissäkin on paljon kauniita kappaleita, kunhan vain musiikin voimakkuus, rummut ja basso eivät ylitä laulajan ääntä. Sen totesin seuraavana iltana Janne Tulkkia kuunnellessani. Kyllä iskelmällekin on markkinarakonsa ja vastaanottajansa. Sen osoitti päivittäin moni tuhatlukuinen kävijämäärä Iskelmäfestivaaleilla.