Käenkosken lavalla 11.7.2009

Seinäjoelle sanoin hyvästit illan suussa. Ehkä on tullut nähtyä se suunta, mikä Tangomarkkinoilla on. Ehkä ei enää koskaan tai sitten joskus.

Käenkoski sopi hyvin paluumatkan reitille ja varsinkin, kun kaksi mieleistä orkesteria oli paikalla. Sisälle pääsi tässä paikassa ennen tanssien alkua. Väkeä ei juuri ollut paitsi joku suvaitsi laulaa karaokea, kun samassa tilassa oli TV auki. Jäin kyllä ihmettelemään - itsetunto oli kyllä korkealla tällä "esiintyjällä". 

Ennen tanssien alkua katselimme suoraa lähetystä Seinäjoelta tangokuninkaallisen valinnasta. Siinä kävi halaamassa minua Kari Piironen, tangokuningas 1988. Ja samaan ilmestyivät orkesteri Caminiton soittajaherroja. Ennätti Omegan Anna-Liisakin siihen.

Kun tanssit alkoivat jätimme valinnanteon Seinäjoelle, minkä nyt sitten jossain vaiheessa kuulimme tuloksen. Olin toivonut Kaija Lustilalle voittoa, sillä hän oli ainoa tangolaulaja, kokenut esiintyjä, jolle on jo tangon sisin auennut. Sitä se ei voi olla nuorella ensikertalaisella. Muut seikat ovat valinnan takana kuin tango ja laulu.

Caminito aloitti illan ja oikein hyvää ja tanssittavaa se heidän musiikki on aina ollut. Melkein omalta kylältä on orkesterin haitaristi-kosketinsoittaja-laulaja, joten kotoisalta tuntuivat heidän osuutensa. Kari puolestaan oli yhtä karismaattinen kuin hän on joka kerta lavalle noustessaan. Siinä on tangokuningas olemukseltaan ja ääneltään. Punaiset lehdet on tango, joka saa ihoni kananlihalle ja vain hänen laulamanaan. Hänen ohjelmistonsa on laaja ja kokonaan tanssimusiikkia. Iskelmää en ole kuullut hänen esittävän.

Omega pääsi aloittamaan osuutensa samaan aikaan, kun Amadeuksen valinnasta tuli tieto. En minä sitä tietoa hurrannut. Musiikki oli tuttua ja hyvää Omegaa. Mukavaa oli kuulla taas Esa-rumpalin hienoja sävellyksiä Omegan esityksinä. Ne alkavat jo erottua korvaani heidän muusta musiikistaan.On ne vaan erityisen hyviä. Kun en itse ymmärrä musiikin teosta mitään, niin ihailen ja kunnioitan heitä, jotka siihen pystyvät.

Eija Kantolan noustessa lavalle, musiikkityyli muuttuu. Kuitenkin hän esittää tanssittavia kappaleita, joskin reipas iskelmä on vallalla. Esiintyjänä hän on parin muun tangokuningattaren kanssa yksi parhaita. Tuttuja kun ei ollut, niin naistenpenkissä istuin ja mukavia naisia siellä olikin. Ei ollut joidenkin muiden paikkojen tapaan hiljaista porukkaa. Siinä penkin päässä istui Piirosen rouvakin ja myi halukkaille Karin levyjä. Seinäjoella ne tekivätkin kauppansa ja näkyi tässäkin väkeä käyvän ja hänen ja Karin tuttuja useita pariskuntia.

Jotain pääsin tanssimaankin. Ihan tanssitaitoisia olivat herrat, joskin istumapaikkalipun ostaneita herroja oli täälläkin, jos on monissa muissakin paikoissa. Tuttu soittaja ennätti hakemaan minua jos muitakin. Hän on innostunut tanssimisesta ja osaakin monia lajeja. Hänen kanssaan ei tarvitse mökötellä, yhtä hymyä on koko mies.

Naistenhaku oli tuttuun tapaan minulle lähes ylivoimainen, mutta yritin hakea heitä, jotka olivat hakeneet minua. Musiikillisesti ilta oli kiitettävä. Tanssiminenkin meni kohtuuden puolelle.