Syvälahden lavalla 4.7.2009

Iskelmäfestivaalit jäivät kohdallani lyhyeen ja lauantaipäivä sujui kyläreissulla maailmaa parantaessa. Illaksi sitten ajelin Syvälahden lavalle, sen Kärkisten sillan kautta, jolle en edellisenä iltana osunut tulomatkallani. Olen kyllä Krouvin lavalta osannut ajaa sinne. Tuli viidenkymmenen kilometrin ylimääräinen matka, mikä ei harmittanut, vaan se, että luotin Eniron ohjeisiin enkä kertaakaan vilkaissut karttaa. Sillä olen pärjännyt monet matkat ja mutkat. Eipä sillä, oli eräs herra viikolla ajellut ohi tienhaarojen ihan samoilla teillä. Mutta oppia ikä kaikki. Taidan hankkia koko Suomen tiekartastokirjan. Siitä voi olla monenlaista hyötyä.

Sateinen oli sää lauantaina. Paikallisia kuuroja hetkittäin. Kangasniemen Syvälahden lavalla ei satanut ennen kuin hieman ripeksi yöllä. Illan esiintyjistä toinen oli hyvä, kiitettävän hyvä, sen tiesin etukäteen KinoJakesta. Toisen keikalla olen ollut joskus, en muista ajankohtaa, mutta aikaa on.

 

Tänä iltana muutin mielipidettäni tämän orkesterin solistista Janne Tulkista. Ja orkesteristakin, tai oikeastaan olinkin kuullut hänen aiempaa orkesteriaan. Tämä uusi orkesteri Ilta olikin ihan hyvä. Aloittivat illan ja ihan perinteisellä musiikilla ja hyvin soittivatkin. Vastoin Tanssinetin orkesterikohdasta löydettyjä tietoja - sen mukaan he eivät oikeastaan soita ollenkaan eikä mitään Joku heistä lauloikin.

Orkesterin toisella osuudella Janne Tulkki aloitti laulunsa. Tämä tilanne yleensä on alkanut näillä nuorten orkestereilla kovalla musiikilla, mutta nyt ei. Jannen ääni ylitti orkesterin äänet ja kun kappaleet olivat kauniita, joskin fuskattavaa sorttia lähes kaikki, niin mikä oli niitä tanssiessa. Mielipiteeni muutos siis tämän soittokunnan suhteen.

Olin uskonut näkeväni lavalla myös Anne Mattilan Mistral-bändin entisen, iki-ihanan kosketinsoittaja- haitaristi Tomi Kostianin, mutta hän ei nyt ollut paikalla. Tuuraamassa oli illan orkestereilla koskettimissa yhteinen soittajaneito, aiemminkin KinoJake-orkesterissa sijaisuuksia tehnyt. Mahtoi olla tauoton ilta hänellä työntäyteinen.

KinoJaken takia paikalla olin enkä pettynyt. Heistä on kehittynyt tanssiorkesteri, joka on alkanut saada musiikkiaan tanssiväen tietoisuuteen. Nuoria he ovat ja siksi varmaan jaksavatkin tehdä kaikkensa hyvän tanssimusiikin eteen. Heidän musiikissaan on uutta ja vanhaa, itselleen sovitettuja erityisiä ja erikoisia kappaleita. Kauniita, melodisia, sanoisin, että hienostuneen tyylikkäitä ja samalla tanssittavan hyviä.

Monelle tanssitutulle he ovat olleet ensi kokemus ja kiitosta ovat saaneet monipuolisesta ja taitavasta soitostaan ja elävästä esiintymisestään. Nyt on julkaistu toinen sinkkulevy Pilke silmäkulmassa, oikein reipas kappale. Alkuaan Klamydian esitys “Pilke silmäkulmassa”, sävellys ja sanoitus Jari Helinin ja nyt sovitus omalle levylle KinoJaken. Aiemmin julkaistu “Huopikkaat” on soinut radioasemilla ja on harkiten ja taidolla tehty raikas sovitus alkuaan vanhasta venäläisestä kappaleesta. Niinhän se on, että siinäkin viulu saa aikaan hienon musiikin ja Annina on taitava soittaja.

Kun joskus luen muusikoiden nettiä (oletan, että mukana olijat ovat muusikoita, siis soittajia, siis musiikin taitajia), niin ihmettelen heidän ala-arvoista suhtautumistaan toisiin soittajiin ja suppeaa näkemystä toisten musiikkiin. Niinhän se on, että kateus vie kalatkin järvestä Jos tanssiorkestereita pantaisiin vuorotellen esiintymään vaikka yhden kappaleen verran ja tämä “ammattikunta” olisi raatina, niin mikähän olisi lopputulos. En taitaisi luottaa siihen arvostelukykyyn. Mutta makuja on musiikissa niin kuin kaikessa muussakin. Mutta onko musiikki hyvin tehty, miten se kuuluu, miten se esitetään ja miltä se tuntuu jaloissa ja kropassa, siinä on hyvän tanssimusiikin sisin.

KinoJaken orkesteriin kuuluvat neljä miestä ja kaksi naista ja erityistä solistia ei ole. Se on muutaman muunkin mielestäni hyvän tanssiorkesterin salaisuus. Esitettävä ohjelmisto ei ole erilainen orkesterin esittämänä ja muutu täysin kun solisti astuu lavalle. Lauluosuutta hoitaa tosin eniten Janne ja Annina viuluineen laulaa myös useita kappaleita ja niin kuin nytkin yhdessä Jannen kanssa. Koko orkesteri on laulutaitoinen.

Hyvin tanssittavaa oli illan musiikki. Minusta paras jazzhumppa on Armaani on kuin huhtikuu. Sen KinoJake esittää aidosti. Alkuaan se on Beritin humppa. Ja nyt sitä esittää myös Pekkaniskan Pojat.

Jannen laulamat tangot ovat koskettavan hyvät, varsinkin Vie meidät rakkauteen. Sen kuulin ensi esityksenä aikanaan Mäntymotellilla ja se sai minut "kananlihalle". Ei sitä olisi voinut silloin edes tanssia Se oli uskomaton esitys. Nyt kun tiedän sen tulevan, suhtaudun siihen  hieman pienemmällä tunteella. Janne on ainoa mies, jonka tiedän sitä laulavan tanssipaikalla. Hän laulaa myös hitaan valssin Neiti kevät tulee kaupunkiin. Kappale on hienostunut ja erikoinen. Sitäkään en ole kuullut muualla. KinoJake ei osaakaan soittaa huonoa tanssimusiikkia, siksi heidän tansseihinsa on mukava lähteä ja olla läsnä.