Ilveskasinolla 25.7.2009

Tanssipaikkatarjonta ei jostain syystä kohdannut minua. Osin esiintyjätkin siihen vaikuttivat tälle lauantai-illalle. Olin ajatellutkin viettää sen koti-askareissa. Päivä oli sujunut leppoisasti seurustellessa ja kaupoilla nuorimmaiseni kanssa, joten siitä olisi helppo ollut jatkaa itsensä kanssa.

Tätä nettiä jos ei olisi, tuskin minnekään olisin lähtenyt. Kun sitten huomasin Ilveskasinolla esiintyvän Markus Sextetin, joka on yksi pitkäaikaisimpia tanssituttavuuksiani, niin sinne lähdin ajelemaan sadekuurojen ja pienien sadetaukojen vaihdellessa. Tätä normaalia tämän kesän säätä.

Olen aina pitänyt Markus Sextetin hyvästä musiikista, jota en voi moittia ja heidän lavaesiintymisestään, joka on kovasti huumorilla höystettyä eikä mitään jähmeää kappaleesta toiseen siirtymistä. Solisti Markus ei vielä ollut edes mukana, kun ensi kerran orkesterin olin tavannut, vaikka voisi luulla, että orkesterin nimi on hänen mukaansa. Orkesterissa oli siihen aikaan naissolisti.

Kun lähtöni meni myöhään ja viitostie on ruuhkainen paitsi yöllä, niin perille saavuin jo orkesterin soitellessa. Sisälle mennessäni seisahdin kaukana orkesterin vastakkaiselle seinustalla ja katselin soittajia lavalla. Hetken oli epäilys, oliko sittenkin joku muu esiintyjä, mutta sitten tunnistin muutaman.

Alkoi juuri hidas valssi, mutta minun oli ensin käytävä naistenhuoneessa ja jättämässä omaisuuttani naulakkoon. Toisen valssin alkaessa olin jo sitten naistenpenkissä istumassa ja siitä haettiin tanssimaan.

Eipä ollut väkeä paljon. Sali kun on aika iso, niin harvakseen oli tanssijoita. Minulle kerrottiin, ettei aiemmin ole ollut näin vähän tänä kesänä. Joskaan ei tungosta ole ollut muulloinkaan. 

Minun entinen kotilavani on kyllä kaunis tanssipaikka ja tilaakin. Hakupaikat ovat hyvin ja tanssijat eivät ole esteenä hauille. Kyllä mietin muutamien seuraavien kappaleiden aikana, että kotiin jäänti olisi ollut paras vaihtoehto. Mutta vielä kuitenkin olin paikalla orkesterien vaihtuessa. Joku herra tanssittikin, mutta vähäinen herratarjonta oli outoa ja hieman varttunutta.

Toinen esiintyjä oli Duo Sami Soininen, joka esitti ihan hyvää tanssimusiikkia. Herra näytti tutulle. Hän oli aiemmin harrastanut tanssia ja oli siksi yli kymmenen vuoden takaa ulkonäkö tuttu.

Siinä sitten kahvion puolella istuin hetken Markus Sextetin Markuksen kanssa. Onkohan hiuksettomuus muotia nuorilla herroilla, mutta silmiin piti Markusta katsoa, että löytyi se entinen mies. Olihan se uusi look ihan hyvä, mutta ne omat hiukset sittenkin olivat paremmat.

Orkesterin kokoonpanossa oli tapahtunut kevättalven aikana muutoksia, mutta loppujen lopuksi vain yksi minulle tuntematon soittaja oli paikalla. Hyvää musiikkia siis kuulimme koko ajan, mutta ennätin jo tangoja toivoa, kunnes yli kahden tunnin jälkeen ne esitettiin ja kumpikin orkesteri esitti myös illan aikana yhteensä neljät. Hitaita valssejakin taisi tulla kolmet.

Ankean alun jälkeen, jolloin jo olin poistumassa, illasta tuli tanssillinen oikeastaan neljän miehen takia. Kun eräs herra illan alkupuolella vei foksia niin mahdottoman omaperäisillä askelilla ja vartalon käytöllä, siis hauskoilla ja kun hain häntä naistenhaulla tangoille, niin olipa siinä tango, jonka muistan. On minulla oppimista vieläkin seuraamisessa. Ehkä kohdataan.

Hyvät olivat tangot erään toisenkin herran kanssa, joka mielellään tanssii kädenalitansseja ja nekin olivat hyvin viedyt. Hän itse asiassa neuvoi naistenhaulla hakemaan tätä edellämainittua herraa tangolle. Hyvin neuvoi.

Illan reippaimmat, kuumimmat ja iloisimmat olivat jivet erään herran kanssa, joka samoille lavoille näyttää sattuvan aika eripuolella Suomea. Hän totta vieköön osaa viedä ja juuri nopean jiven. Hain häntä sitten cha-chaalle, kun yleensä on tapanani tehdä vastahaut, jos askeleet ovat miellyttäneet. Ei sillä hänen kanssaan mm. polkat ovat lennokkaat, mutta nyt en päässyt tanssimaan kenenkään kanssa. Ja hänkin näytti menneen ulos vilvoittelemaan. Kuuma oli kyllä sisällä eikä ulkonakaan ilta juuri viilennyt. Itsekin jouduin pariinkiin otteeseen kuivailemaan selkämystäni puhaltimella.

Huomasin illan aikana erään onnellisen näköisen pariskunnan tanssin pyörteissä ja välillä penkissä istumassa. Herra hakikin tanssimaan sitten myöhemmin. On se onnellista, kun vakka kantensa löytää. Hänelle sen erityisesti suon.

Illassa oli onnistuneita tansseja ja sitten oli niitä, jotka jäävät unohduksiin heti tanssin loputtua. Paikalla ei ollut montakaan varttunutta nuorempaa yksin tullutta herraa. Naisia oli enemmän, mutta mitään ahtautta ei illan aikana syntynyt eikä naisten hakurivi ollut paksu. Siitä löysi kukin ketä halusi ja sama oli miestenhaulla. Naistenhaulla sopivien haettavien vähyyden ja kuumuuden takia useampi kappale jäi tanssimatta.

Sekahakua oli kahdestatoista lähtien. Väki alkoi vähentyä ja tilaa oli fiilistellä askelilla jos toisilla. Lähdin ajelemaan kotiin ennen yhtä ja tanssit ilmeisesti jatkuivat puoli kahteen. Minulla on ollut viime kevättalvesta lähtien huono omatunto, kun Markus Sextetin illasta Pesäkalliolta lähdin lyhyen läsnäoloni jälkeen. Kysyntä ja tarjonta ei oikein kohdannut. Olen kyllä yleensä heidän tansseissaan ollut koko illan. Siispä nyt jäi hieman aikaa jutella orkesterin “isän”, rumpalinkin kanssa, jonka jutut eivät ole “parantuneet” sitten ammoisten alkuaikojen. Ihan asiaakin juteltiin.

Tuntui mukavalta, kun orkesterin komistus (sori vaan hiukseton mies), näytti kännykkäkuvaa tulevasta laulajasta/soittajasta. Vasta hiljan Metsälinnassa oli sama tilanne erään toisen soittajan kanssa. Ei ollut vielä paljoa ikää kummankaan pienokaisilla. Nämä soittajat, kun ovat myös tavallisia ihmisiä ja isän onni loisti kummankin kasvoilla. On varmasti paljon mukavampaa tehdä töitä ja kiertää lavoilla, kun kotona kaikki on hyvin ja tuki tulee myös sieltä.

Vieläkin ihmetyttää ja surettaa, että niin viihtyisä tanssipaikka kuin Ilveskasino on, potee tanssijapulaa. Varsinkin nuorempaa väkeä. Ennen vanhaan se oli nuorten suosittu paikka. Eikä lähelläkään ole mitään muuta isoa paikkaa. Lavojen asiakaskunta etelän lavojen ulkopuolella alkaa käsittää usein pariskuntia ja varttunutta väkeä. Nuoret ovat kaikonneet jonnekin.

Kotimatkalla ei isoilla teillä näykään jänöjä tai kettuja isommista puhumattakaan. Sadetta mä kuuntelen- kappale nousi mieleeni, kun palatessakin sade rummutti ikkunaan. Kotinurkilla näkyi jo tähtikin. Huomiseksi oli luvattu parempaa säätä.