Metsälinnan sunnuntai-ilta 12.7.2009

Olipa mielenkiintoiset tanssit Metsälinnassa sunnuntai-iltana. En ollut pitkään aikaan ollut Mistralin ja Anne Mattilan tansseissa. Olivat kiertäneet Savon seudut kaukaa. 

Mistral aloittikin heti kello 19. Usein on ollut aluksi vähän aikaa levymusiikkia. Hyvät olivat soitot. Orkesteri pärjäisi tanssiorkesterina ilman solistiakin ja tässä tapauksessa ilman kahta solistia. Ei sillä, mukava sisaruksiakin on kuulla, mutta orkesteri esittää enemmän tanssimusiikkia. Ja tanssiihan niitä iskelmiäkin.

Anne oli taas hehkuvan iloinen ja yleisönsä ottava. “Ennen vanhaan” Mistralilla oli illassa kolme osuutta ja Annella kaksi. Niinpä iltaan sisältyi myös oikein hyvää tanssimusiikkia. Nyt kävi niin, että Anne lauloi kahden osuuden ajan ja pikkusisko Anitta (oli venähtänyt pituutta tai paremminkin nuori nainen oli tullut esiin, vaikkei sitä ikää ole vieläkään paljon) esitti myös kaksi osuutta. Kun sitten arvelin, että orkesteri vielä jotain soittelee, niin lavalta ilmoitettiin, että Anitta on innokas vielä laulamaan. Taisi pari laulua esittää ja orkesteri muistaakseni pari kappaletta.

Onneksi oli 15 minuutin taukomusiikit, jotka antoivat iltaan tanssillista sisältöä. Osa niistä oli kyllä niin hienoja sovituksia, että piti ihan tarkistaa kuuloaan. Viimeisen päälle tehtyjä kappaleita olivat. Olihan illassa monenlaista mukavaa. Tornados-orkesterissa aiemmin ollut haitaristi/kosketinsoittaja, varvassukkamies oli kyllä piilossa lavan nurkassa, joten varvassukkia en nähnyt. Entisessä orkesterissaan hänellä oli paikka näkösämmällä.

Mattilan sisaruksia usein on kuvaamassa herra, joka taitaa asian. Varsinkin Annelin nettisivuilla on hänen ottamiaan kuvia. Huolimatta päivän kuurosateista ja vieläkin uhkaavista pilvistä paikalle oli saapunut jo heti alkuun tanssiväkeä ja illan mittaan olikin täyttä. Tuttujen lisäksi paikalla oli vierasta väkeä, lomalaisia ja mökkiläisiä. Hieman tuli kosketuksia vieressä tanssijoihin, mutta lieviä olivat törmäilyt. Kyllä tanssimenoaan joutui itse kukin tarkistamaan, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli liikkua nopeammin.

Tanssilajeja esitettiin kaikkea tarpeellista. Paljonhan oli kädenalitukseen sopivaa, kun nykyisin siitä on tullut koko kansan suosikkilaji. Bugg ei vielä saanut samaa valtaa, mutta kohta sitäkin tanssitaan, olipa musiikki mitä hyvänsä. Ei siinä mitään, mutta aika tylsää olisi, jos ei saisi tanssia enää esim. hidasta valssia lajin mukaisesti tai polkkakin buggina mentäisiin. Tanssilajit ovat rikkaus tanssipaikalla. Niitä soittavat orkesterit nostan ykkösiksi.

Omat tanssit sujuivat kuin tanssi. Persoonallisia tangoja, reippaita fokseja ja fuskuja. Jenkan kevyt askellus, herran ikiomalla vientityylillä ja masurkka taitavan tanssijan kanssa korvasi polkan menetyksen. Kun kuumuus oli osan iltaa vallalla, niin eräiden nopeiden jälkeen tanssimani tangot saivat hikirauhaseni valloilleen ja pujahdin naistenhuoneeseen kuivailemaan. Sinne asti kuului polkan tahdit ja hieman harmitti.

Illan mukavimpia hetkiä olivat useammat tanssit vanhan (nuoren) tanssitutun kanssa. Harvemmin on oltu samoissa tansseissa, mutta kehitys on ollut ilmiömäinen. Nyt hän on taituri monissa tanssilajeissa ja ilahduttaa etelän tanssidaameja. Vaikka en niin innokas bugin tanssija ole, jos nyt tutuille saatan sanoa, että aika mukava olisi päästä bugille tänäkin iltana, niin Karjalan laulumailta olevan pitkän herran kanssa en jättäisi niitä väliin. Eikä tarvinnut jättää. Hänen kanssaan on helppoa ja mukavaa edetä tätä lajia, jos on vain tilaa. Huolimatta pienestä tyytymättömyydestäni musiikilliseen puoleen (olisin halunnut kuulla enemmän yksistään Mistralia), ilta oli kuitenkin tanssillinen. Kun niitä Annen iskelmiäkin voi tanssia miten tahtoo eli mielikuvituksella jokaisen kappaleen voi tanssia itselleen sopivasti - kun herrat vain uskaltaisivat. Ehkä kuitenkin seuraavan kerran ennen Mistralin tansseihin menoa tarkistan, montako sisarusta aikoo esiintyä illan aikana, jos nyt sen tiedon jostain saa:)