Pavin tanssit 15.7.2009

Harvoiksi ovat jääneet Pavin matkani. Ei niitä etelän hedelmiä kaikille riitä. Minulle riittää illan orkesteri Omega ja Eija Kantola. Nyt oli hyvä syykin olla läsnä, kun soittava nainen vietti syntymäpäiväänsä työn merkeissä.

Hyvin hän taas lauloi ennen Eijan osuuksia ja haitari olikin esillä, jos koskettimet kuitenkin ovat suuremman osan aikaa käytössä. Kyllä argentiinalaiset tangot vaan ovat yksi illan kohokohtia. Niitä onkin haitaristilla useita hallussa ja eri iltoina voi kuulla niitä. Nyt alkavat jo olla tuttuja rumpalin sävellykset instrumentaalikappaleina useaan eri tanssilajiin. Niitä odotan joka tanssi-ilta. Omega osaa ne soittaa.

Eijan säteily ei katoa. Kyllä hän on tangokuningatar ja näyttääkin siltä, kun lavalle nousee. Vaikka hänen ohjelmistossaan on myös paljon iskelmää. Vie meidät rakkauteen kuului upeasti. Olisin kyllä Tango-Finlandia palkinnon antanut mieluummin hänelle kuin eräälle orkesterille.

Ihan mukava tanssi-ilta tulikin, vaikken nyt alituiseen päässytkään tanssimaan. Alkuvalssille haki paikassa järkkärinäkin ollut tuttu. Naistentunti meni samaan tyyliin. Saamattomuuteni ja hitauteni oli suuri haitta.

Ennen naistenhakua muutama tanssituttu herra haki. Jenkkapirtillä joskus tanssittanut hesalainen herra oli kovin ystävällinen, kun huomasi, että siellä vain seisoin jonon jatkona. Illan alussa hän haki jenkalle ja myöhemmin kaksille tangoille. Hyvin hän vei. Lattarit näyttivät olevan hänen suosikkitanssejaan.

Manselainen tai jostain sieltä, oli herra, joka on tangomies. Nyt ei ollut tango minkä tanssimme. Kun Omega soittaa polkat, niin jo on vaikea olla vain katselemassa. Niin hyvärytmiset ne nytkin olivat. Toiselle puoliskolle haki lähiseudun herra, jivenä sitä tanssimme. Sitä en olekaan tehnyt ennen.

Yhden onnistuneen haun tein. Kauan sitten Ruusulinnassa joitakin kertoja tanssin hänen kanssaan tangoa ja hiljattain jossain muualla taas vihdoin oli tilaisuus. Nyt löysin hänet naistenhaulla herrajoukosta. Pidän kovasti hänen tavastaan tanssia. Siinä tuntee tanssivansa.

Nyt en kyllä enää muista hakiko eräs maalta Hesaan muuttanut tuttu vai hainko minä. Muisti pätkii välillä. Hänen kanssaan on monet mukavat tanssit tanssittu. Johtuu paljolti siitä, että meillä on samantapaiset tanssiopit takanamme. Ja hän puolestaan maustaa tanssia monin ripauksin ja ilon tunne siinä saa vallan.

Mietin joskus, että viihtyisinkö näissä etelän paikoissa, jos asuisin lähempänä ja kävisin useammin. Tuskinpa. Ei minuun tarttuisi se henki, mikä joillakin näistä tanssipaikoista vallitsee. On maalla sentään mukavaa - tanssiakin. Vähemmillä suorituksilla, mutta suuremmilla tunteilla.

Anna-Liisalle vielä onnea! Jatkukoon laulut ja soitot vielä kauan. Kauan ne ovat jatkuneet siitä mistä muistan eli  tansseista Klippanilla. Tanssit Stadissa-ohjelmaa nauhoitin kolme kesää, kun olin samaan aikaan tanssimassa lauantai-iltaisin. En Klippanilla. Silloin ensi kerran ihailin Anna-Liisan haitarin soittoa. Vuodet olivat 1994-1996.