Säänjärven lavalla 27.6.2009

Ikimuistoinen oli ilta Säänjärvellä. Itkut on itketty, kuka näkyen, kuka sisällään. Pekkaniskan Poikien Markus Oiva Olavi Usko Toivo Rakkaus Niska oli viimeistä iltaa lavalla. Tosin hän mainitsi illan lopulla toivoen, että kun joku vain sairastuu, hän on käytettävissäSilmänisku

Säänjärven lava on tunnetusti varttuneemman väen tanssipaikka, jossa on aina täyttä. Eikä ilta poikennut nytkään siitä. En ole vuosiin käynyt paikassa. Lauantain helle jatkui iltapäivälle, kunnes monien toivoma sadekin tuli. Satoi menomatkalla, illan aikana ja yöllä sitä vasta satoi. Kotimatkalla pyyhkijät olivat lujilla.

Perillä oli kostea tunnelma myös sisällä. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin hengittää, niin hikipisarat olivat pinnassa. Kahdeksalta orkesteri aloitti. Kun Pekkaniskan Poikien tansseissa olen, olen kuin omieni luona. Illan musiikki tavoitti kaikki tanssijat. Valotaulu ilmoitti tulevan tanssilajin. On se vaan hyvä lisä orkesterilla. Jotkut orkesterit käyttävät asiaan suusanallisen tiedotuksen, mikä hyväksi on myös havaittu. Tanssiväki oli siis paikan tavanomaista väkeä hieman lisättynä heillä, jotka halusivat kuulla orkesteria ja tulla hyvästelemään Markuksen.

Hän lauloikin illan aikana tavallista enemmän eli kaikkea, mitä on tässä orkesterissa ollessaan esittänyt lähes 10 vuoden aikana. Koko musiikillinen ura hänellä on ollut 40 vuotta. Kunnioitettava asia. Kukapa nykyaikana saa työhistoriansa kertymään samaan.

Se, mitä aina olen odottanut Markuksen laulavan ja minkä hän on laulanutkin, on Unto Monosen tango Erottamattomat. Se sai alkunsa joskus, kun keskustelimme tangoista ja että Satumaa on aina ensin, kun Monosesta puhutaan. Erottamattomat-tangolla on minulle kaukainen nuoruusmuisto, joka palaa, kun Markus sen laulaa.

Orkesteri esitti kyllä laajalti ohjelmistoaan. Hyvin mieleinen minulle on Matti-Sakarin laulama, alkuaan Beritin humppa Armaani on kuin huhtikuu, jonka myös KinoJake esittää. Siinä on humppien humppa, jazz humppa, jossa on myös herkulliset sanat. Sydämen tulkintaa on  Matti-Sakarin esittämässä hitaassa valssissa On syömmesi jäätä, elokuvasta Punainen Mylly. Eikä vähimpänä Muistojeni Julia, rumba, joka esitettiin minulle ensi esityksenä laivalla vuosia sitten, täytenä yllätyksenä. Mikä tilaisuus oli kuulla kaikkia edellä mainittuja enkä yhtään niistä tanssinut, mutta fanitin tiukasti lavan edessäHymy Monia muitakin ihania tanssikappaleita kuuntelin. En vain voinut olla haettavana kuin hetkittäin rivissä, kun en kerta kaikkiaan kestäisi koko iltaa olla siinä viennissä, mitä tämä paikka tarjosi.

Naistentunnin aloitin ryhdistäytymällä ja hain valssille ihan tavallisen näköistä hoikahkoa miestä, jolla oli siistit, kevyet kengät jalassa. Mutta kengät pettivät ja koko herra. Valssin perusaskel sujui välillä, mutta ei mikään käännös. Se oli vaikeaa. Siihen loppuivat hakuni minkä ihan lopulla hain erästä tuttua pariskunnan herraa, jonka askeleet tunnen. Ihan ennen naistentunnin päättymistä huomasin kaksi herraa, siis tanssitaitoista tuttua. Mistä lie ilmaantuneetkaan. Ennätin hakea molempia. Joskus olen nopea.

Tanssin pitäisi olla iloa tuottavaa. Miten koko illan voisi tanssia välittämättä, miten viedään. Seurustelu ja jutustelu oli illan teema. Tässä paikassa ollaan illan vietossa, seurustelemassa, kuulumisia kyselemässä. Se on heidän tapansa ja tarpeensa, ei minun.

Orkesterin  viimeistä edellisellä osuudella oli viimeisenä humpat ja Markus lauloi sen ensimmäisen. Sitten seurasikin yllätysnumero. Humppakuningas-humppa alkoi soida ja Markus siepattiin tanssilattialle ja meitä oli hänen tuttuja tanssinaisia piirissä hänen ympärillään. Humppakuningas sai tanssia kaikkien piirissä olleiden kanssa. Hyvin hänellä on humpankin askeleet hallussa. Sitten seurasi huipennus. Matti-Sakari kuulutti, että tapana on heittää juhlija järveen/veteen tällaisena hetkenä, mutta nyt sellaista ei ole lähellä, joten ….. Markuksen silmät sidottiin ja mitä ihmettä hänen housujensa taskuihin työnnettiin??? Sitten mies kannettiin ulos runsaiden saattojoukkojen kanssa ja hänet upotettiin kylmävesitynnyriin.

Viimeisen osuuden lavalla hän esiintyi vapaa-ajan asussaan ja pipo päässään (by Julia). Ilta oli tanssi-illaksi poikkeuksellinen. Musiikki oli kymmenen plus. Vieraat tanssiherrat jäivät ilman numeroita. Tutut eivät tarvitse numeroita. Kiitokseni ensiksi illan parhaalle taapertajalle, jonka kanssa useampi kappale tuli tanssittua. Hyvä oli polkka-masurkkaherra, joka illan aluksi haki hitaalle valssille. Se meni hieman vaikeasti, ehkä ahtauden syy. Jenkalle haki hieman maistanut herra, sujui silti tyydyttävästi. Yksi rumba meni heikosti. Muutoin en tanssinut mitään muuta lattaria tai kädenalitanssia puhumattakaan bugista. Foksille haki muutama herra. Illan aloittaneelle valssiherralle myös hyvästä viennistä kiitos, oli tilaakin. Markuksen läksiäistanssien takia olin tässä paikassa. Tuskin koskaan enää. Pekkaniskan Pojat jäivät lomalle ja palaavat tanssi-iltojen iloksi kahden viikon päästä.

                     Markus - kiitos näistä vuosista!