Kolmilammin sunnuntai-ilta 26.7.2009

 

Tangon sanoja muunnellen… vanhuus, hulluus ja ihanuus. Sekö sai minut tekemään ekstemporematkan paikkaan, jossa on kaunista vain ympäristö. Vanha rakennus eikä kuntokaan ole parhaita. No, esiintymislavalla oli kyllä komiaa

Kaksi kertaa olen aiemmin joskus vuosien mittaan käynyt paikassa. Nyt vain tuntui, että sinne oli mentävä. Pienehkö lava nyppylällä, lampia ympärillä ja kaunis sää. Tuulen henki lauhdutti avoimista ikkunoista sisällä olevaa saunamaisen kostean kuumaa ja välillä tunkkaista ilmaa.

Olin ajoissa paikalla, kun kerrankin varasin aikaa matkaan. Sisälle ei pääse kuin hieman ennen tanssien alkua. Täytyy sanoa kyllä, että henkilökunta paikassa oli kohteliasta ja palvelualtista. Eräs järjestysmies neuvoi varjoon ja hieman syrjään autolle hyvän paikan. Näytti vielä missä voisin uida, vaikka alasti, kun sanoin, ettei uimapuku ole mukana. Ei sillä melkein olisin voinutkin. Sain käydä sisällä WC:ssä, eivät kai halunneet, että seison jalat ristissä odottamassa lipunmyyjää 

Varjokuvahan se oli mikä sai minut alkuaan liikkeelle. He aloittivatkin illan tunnin osuudella. Samoin teki Markus Törmälä ja FBI-beat. Kyllä hekin ovat soittokunta, jonka tansseissa mielelläni olen, jos on mahdollista mm. matkojen takia. Sitten olivat tavalliset 45 minuutin jaksot.

Ensimmäisellä tunnilla oli vähän ihmisiä. Tosin minulle oli sama oliko vähän vai paljon, sillä tuttuja tuskin on paikalla, niin arvelin. Vieraat eivät yleensä minua hae eikä varsinkaan tässä paikassa, jonka tanssijapohjan tiedän omasta kokemuksesta ja muualtakin saamistani tiedoista.

Ensimmäinen tunti oli sopivaa väljästi tanssimista ja musiikki teki hyvää korvilleni ja sielulleni. Miten Varjokuva osasikin soittaa taas niin mieleisesti. Ja Kyöstin lauluääni on kuin balsamia haavoille. Taisin minä myöhemmin illalla Ramin laulaman Luonnonlapsen fanitellakin. Se kun sopii niin hyvin hänen äänelleen.

FBI-Beatin Jeren ääni on syvä ja komea. Oikea tangoääni ja kun sen kuulin viimeiseksi ja tanssin niin kuin toivoin, oli pitkä kotimatkakin lyhyt. Heidän kitaraesityksensä olivat myös hyvin kuunneltavia niin kuin oli Varjokuvankin, kun iso osa aikaani sujui istuen.

Yllätys oli, että paikalla oli joku tuttukin. Ensimmäisen tunnin kappaleista tanssin viisi paria. Ei mitään kädenalijuttuja. Tavallinen valssi, hidas valssi (Yö katseessasi on yksi parhaita hitaita valsseja), foksi, tangot ja polkat. Sitten alkoi FBI:n osuus ja tuli aika paljon nopeita, jos heillä on ohjelmistossa paljon muutakin.

Illan mittaan orkesterilavan puoleisessa hämärässä osassa oli paikan parhaina tanssijoina itseään pitävien neitojen ruuhkajoukko, joka työntyi kohti herroja jättäen taakseen tyhjän tilan. Samaahan se on joka paikassa, ainakin isoilla lavoilla. Muutoin naistenrivi kulki pitkin ikkunaseinää, jossa oli penkki.

Minulle kävi niin, että kun ei ole kello kädessäni ja hakuvalokyltti oli ovensuuhun nähden aika piilossa ellei sitä vahdi, niin reilu puoli tuntia meni odotellessa herrojen hakuja. Tosin ihmettelin, että onpas se lavanvierus naistenmassa siirtynyt ihan kiinni miehiin. Ihmeteltiin sitä jopa penkissä erään naisen kanssa. Hän tosin tiesi, että on naistenhaku, minä en.

Kun tango alkoi soida, niin ulko-ovella seisoi herra, joka oli hakenut minua bugille. Ei hänkään ihan vieras ollut, sillä jossain olen tanssinut ehkä kerran hänen kanssaan. Kun se bugg oli ollut hauska ja sujunutkin hyvin hänen persoonallisilla kuvioillaan, niin menin kysymään, että lähteekö hän tangolle, vaikka on miestenhaku. Siinä selvisi, että jo puoli tuntia on ollut naistenhakua. Ei se haitannut. Ei paikalla ollut ketään, jota erityisesti olisin halunnut hakea. Tai olihan siellä yksi, jonka kanssa tango on muutaman vuoden ajan silloin tällöin tanssittuna ollut illan paras hetki. Siinä on kaikki inhimillinen sydämen hyvyys, mitä ystävyys saa aikaan.

Suurimman osan aikaa ensimmäisen tunnin jälkeen olin pelkästään kuulolla. Eikä siinä mitään, kuuntelen ilomielin orkesteria, jonka tapa soittaa kaikkea mahdollista, mitä tanssilavalle kuuluu, miellyttää minua suuresti. On tehnyt sitä yli kuusi vuotta.

Ai, niin, unohdin yhden vieraan herran, jonka kanssa ulkona juttelin ja masurkan soidessa menimme tanssimaan. Hän ei kovasti ollut tanssimassa, kun huomasin, että oli usein ulkopuolella. Siellä kyllä joutui käymään yksi jos toinen, sillä sisällä oli kuuma. Hänen kanssaan meni myös foksi. Hän totesi, että FBI-Beatin äänenvoimakkuus oli välillä liian suuri hänen korvilleen. Minua eivät haitanneet äänenvoimakkuudet tänä iltana. Varjokuvaa hän kehui äänentoistosta ja kappalevalikoimasta.

Toiset hitaat valssit soitti FBI ja Kaakonkulman tutun pariskunnan herra tarjosi taitojaan lattialla. On kyllä joskus väljemmästikin tanssittu ja paljon paremminkin. Samasta suunnasta oli alkuillan hitaan valssin viejäkin, jonka kanssa myös tangot olivat hyvät. Eli kukaan paikan tuntemattomista herroista ei varsinaisesti hakenut. Voin olla edelleen vakuuttunut, että tämä tanssipaikka on pienen piirin keskeinen. Mitähän mieltä mahtavat olla ne monet muut naiset, jotka pääsivät itseäni vähemmän tanssimaan tai ei ollenkaan.

Ilta oli varmaan pitkä ja kuuma soittajillekin, sillä kello 18 alkaneet tanssit jatkuivat puoli yhteen. FBI-Beatin kello 22.15 alkaneen kolmannen osuuden aloituskappale oli tango ja siihen oli hyvä päättää tämä ilta tanssien - onnellisena ja kiitollisena soittajille ja tanssittajalleni.