Peurungassa Laukaalla 12.8.2009

Kotimatkalle Keski-Suomesta sopii hyvin Peurunka ja Antti Ahopelto Voimaorkestereineen. Tanssit alkavat siellä viikolla kello 20. Väkeä oli muutama henkilö paikalla. Takaosan tiloissa tunnuttiin puhuvan kielillä.

Peurunka ympäristöineen on hyvä kohde niin suomalaisille kuin ulkolaisille matkailijoille. Sisätiloina suuri uimahalli- ja muine urheilutiloineen ja mahtavat harjut ympärillä ovat liikkumista varten luodut. Järvimaisemat ovat vielä plussana. Monen monet vuosittaiset lentopalloturneet itsekin paikassa pelanneena ja majoittuneena paikkaa voin suositella.

Mutta nyt oli kyse tanssi-illasta eikä se siltä osin näyttänyt hyvälle. Ilmeisesti seudun tanssiväki oli pyyhältänyt melko syrjässä olevalle Kuikan lavalle Neljänsuoran iskelmä-beat-biletys-iltaan. Itsellä sellainen oli hiljan takana, joten sellaiseen en halunnut. Tuskin olisin mennyt muutenkaan, sillä Anttia ja Voimaa en olisi jättänyt väliin.

Orkesteri aloitti illan ja ravintolaväkeä/majoittujia ilmaantui paikalle ja pian tanssilattia oli täynnä heitä. Muutamia tanssimaan tulleita herroja ja naisia oli myös tullut paikalle. Nämä olivat naistentanssit, voivoi, mutta sen tiesin ainakin, että rauhassa sain istua. Ennen soiton aloitusta orkesterin ihana “jöröjukka” kävi moikkaamassa ja halaamassa.

Ensimmäinen orkesterin osuus oli sitä tuttua ja hyvää musiikkia, mitä olen tottunut heiltä kuulemaan. Väki kuitenkin näytti hieman vieraalle lavalla - ajattelin onko hius- tai muut muodot muuttuneetSilmänisku No, ei sentään, kaksi sijaista olikin mukana. Koko porukka kävikin näyttäytymässä tauoilla ja pikkurumpali (varsinainen onkin hieman eri kokoa) osoittautuikin KinoJakeen sattuvaksi. Minulla oli KinoJaken paita päällä, joten siitä puhe kääntyikin orkesteriin. Hänen sisarensa Elina Kattilakoski soitti aiemmin KinoJakessa ja vähän aikaa viime vuoden tangokuninkaan Monarkia-orkesterissa. Musiikillista suku on.

Ensimmäisellä osuudella en hakenut ketään. Pari kolme herraa olisi ollut sopivaa kohdetta, mutta toiset naiset olivat kiireisimpiä, joten sen heille sallin enkä ryhtynyt kilpajuoksuun. Antti ja vaimonsa Sanna oli myös mukava tavata. Voiko kellään olla sydämellisempää hymyä kuin Antilla ja se lauluääni on unohtumaton. Tangoissa ja joissakin tunnelmallisissa hitaissa hänen äänensä koskettaa jokaista mieleni sopukkaa. Sanna istuikin penkissä lähelläni Antin esiintymisvuorot, joten ihan mykkänä en tarvinnut olla.

Illan aikana hain yhtä herraa kerran ja toista herraa kolme kertaa. Viimeksi mainittua hakivat toiset naiset useita kertoja kukin. Tarjonnan vähyyttä se osoitti. Illan mukavin tanssi oli erään etelästä olevan pariskunnan herran kanssa. Hän haki, mikä oli mieluinen asia minulle. Hän oli paikan paras tanssija ja tanssi vaimonsa kanssa kaikkea ja kauniisti. Tuttuja he ovat minulle monen vuoden ajalta. Edellisenä iltana olimme olleet samoissa Pyhäsalmen naistentansseissa. Illan lopulla hän haki vielä puolikkaalle kappaleelle tai kysyi haenko häntä. Ei ollut aiemmin tiennyt, että on naistentanssit, niin kuin se nyt olisi mitään haitannut tuttujen kesken, kuka hakee. Hän haki Sannaakin, kun sanoin, että varmaan liikunta tekisi hyvää hänellekin. Buggia taisivat tanssia ihan tyylikkäästi. Siinä vielä pois lähtiessään tuntui herra pyytelevän anteeksi Sannalta, kun ei tiennyt naistentansseista. Tanssivuoroista ei paikassa ole mitään kylttiä. Sitäpaitsi ehdotus oli minun, kun toivoin, että Sannakin saisi olla hyvin vietävänä lattialla.

Niin vähillä tansseilla olisi luullut olleen tylsän illan, mutta ei ollut. Hyvä seura, hyvä musiikki ja kukaan ei kävelyttänyt tanssilattialla. Muuta ei tällä kertaa tarvinnut.