Hiihtomäen lavan perjantai-ilta 28.8.2009

Jos olen jo aiemminkin ollut hyvin tyytyväinen Helmenkalastajien soittoihin ja lauluihin, niin eivät he tehneet poikkeusta tälläkään kertaa. Viimeksi Syvälahden lavalla tapasimme. Mielikuva minulla on, että olen joskus aiemmin ollut heidän tansseissaan Kukonhiekassa ja heillä oli silloin erikseen solisti.  Se oli ensi kokemus heistä. Pidin silloisestakin musiikista.

Vasta tänä vuonna olen sisäistänyt heidät muutaman kerran perusteella ja kyllä he ovat asettuneet mieliorkesterieni joukkoon. Hiihtomäen lava, niin kuin olen jo monta kertaa kirjoitellut päiväkirjassani, on syystä tai toisesta jäänyt paitsi suurempia tanssijamääriä, huolimatta siitä, että usein on ollut paikalla ihan hyvät esiintyjät.

Tällä kertaa tanssimainoksessa luki, että paikalla on myös MTV:n kuvaajat. Selvästi illan aikana huomasin, että tanssimaan oli saapunut väkeä kauempaakin, jos oli “vakituistakin” joukkoa. Oliko osa tullut orkesterin takia vai oliko ilmassa pientä Kesäillan valssi-nauhoitus tunnelmaa;>).

Mitään tungosta ei ollut ja kuvaajat saapuivat myöhemmin illasta. Kukaan ei tiennyt aluksi, mistä oli kyse. Myöhemmin sen huomasi, kun kamera- ja äänimies seurailivat kahta naistanssijaa ja ohjelma onkin jokin keväällä ulostuleva sarja. Jo yhdentoista ja kahdentoista välillä väki alkoi vähetä ja tuskin syynä oli aikaisin, kello kahdeksan alkaneet tanssit. Taisi olla pettymys, kun ehkä kuvausta varten tulleet tajusivat, ettei olekaan mikään suurempi kuvaustapahtuma, jossa kenties pääsisi “vilkuttelemaan” koko Suomen kansalle.

Olipa niin tai näin, niin paikalla oli oikein hyvää tanssiväkeä ja illasta muodostui oikein mukava tanssi-ilta. Helmenkalastajien musiikissa on piirteitä, joista pidän erityisen kovasti. Ensiksikin orkesterissa ei ole vain osan iltaa esiintyvää solistia, vaan kitaraa soittava Jarkko laulaa ja soittaa koko illan. Ja kyllä hänen äänensä on upea ja kun hän komea ja hymyilevä, niin kelpaa lavalle katsella. Samaa hymyä on toisillakin orkesterin soittajilla ja kun ovat taitavaa porukkaa kaikki, niin voiko paremmissa tansseissa olla läsnä.

Kappalevalikoima oli monipuolinen. Ensimmäinen osuuden lopussa esitettiin jenkat ja toisen polkat. Olipa ne sopivan lauhkeat, niin että niistä ennätti nauttimaan eikä tarvinnut henkihieverissä laukata ympäri lattiaa. Lajikohtaiset tempot olivat hyvät kaikissa soitetuissa. Tämä orkesteri on löytänyt ne.

Hitaassa valssissa, joita esitettiin kahdet parit, oli juuri oikea nopeus niin kuin oli rumbassakin. Herra, jonka kanssa tanssin rumbaparin, sanoi, että tässä ennättäisi askelten välissä käydä tupakalla…. Sanoin kyllä, että nyt soi mallirytminen kappale ja aikaa on vaikka kosiskella, kun malttaa tanssia musiikin rytmissä. Ihailen orkestereita, jotka osaavat soittaa näin. Ja vielä eräs seikka, josta olen hyvilläni. Heidän kappaleensa loppuvat selkeästi eikä mitään loppulurituksia tai jopa kappaleen lopetus ja vielä uudelleen jotain eli minusta sellainen on turhaa. Samaa ovat esimerkiksi polkanloppukiihdytykset, joita jotkut orkesterit esittävät.

 

Yhden kappaleparin, humpat, fanittelin orkesterin edessä. Kyllä haitari on hyvän tanssiorkesterin tunnus, jos oli soittajataiturikin hyvä, musiikkipedagogi kun on ja hän osaa käyttää käsien lisäksi jalkojaankin - tanssilattialla. Että ihan bluesia oli hiljan opetellutNauru Olikohan soolokitaristin silmät ruskeat, ainakin ne olivat täynnä hymyä. Iloista hymyä oli basistilla ja rumpalilla ja täytyy sanoa, etten kertaakaan ajatellut tai tuntenut, että onpas basso ja rummut kovalla. He osaavat soittaa yhteen, niin että soinnut ja melodiat hivelevät korvia ja mieltä.

Koko päivä oli ollut lämmintä ja kosteaa ja se jatkui illasta tanssipaikalla myöhään yöhön. Pieniä kuivaus- ja juomataukoja lukuun ottamatta olin tanssimassa ja yleensä hiki pinnassa. Mutta sama oli olotila kaikilla eikä se nyt haitannut ehkä muita kuin itseään. Kolmet tangot esitettiin, jotka tanssin ja varsinkin viimeiset olivat hyvin mieleiset. Tauolla soi myös tangot, mutta olin kuivausmatkalla naistenhuoneessa (pihalla oleva oikein siisti puusee, kylmää vettä käsien pesuun säiliöstä, peilit, hiustenkuivaaja ja riittävästi käsipyyhepaperia). Hitaita valsseja oli kahdet parit ja kaikkia muita lajeja useampia pareja. Paljon oli kauniita hitaita kappaleita, jolloin sai fiilistellä halujensa mukaan. Oli fuskuja, jiveä, ihan rokkikappaleet, sambaa, buggiin sopivaa, cha-chaata, joista yhdet olivat ainakin tosi hienostuneet. Kaikki eivät varmaan tajunneet ainakaan ensimmäistä kappaletta siihen lajiin. Tosin aika paljon ihmiset tanssivat chachaata vaihtoaskelella, mikä on ihan hyvä vaihtoehto.

Itse sain tanssia myös chachaat sylitansseina herran kanssa, joka osaa kaikkea lajikohtaisesti ja tanssinut aiemmin muillakin areenoilla. Hän on ainoa hidasta valssia tanssiva tuntemani herra, jonka kanssa olen tanssinut ja joka osaa etsiä kesken tanssinkin ykkösen, kun sen saa “kadoksiin” joko musiikista tai omista fiilistelyistä johtuen ja siitä jatkaminen on hyvin monille vaikeaa eli välirytmissä aika paljon tanssitaan. Eikä sekään haittaa mitään, rytmitys säilyy siinäkin mutta kun sen tietää, niin tekisi mieli sanoa herralle, että tehdään vaikka pyörähdys ja askelviivyttely, niin päästään palaamaan oikeaan rytmiin. Sivuseikkoja ehkä tällaiset ovat, mutta kun hidasta valssia useimmiten soitetaan kerran, pari illassa, olisi ne mukava tanssia hyvin.

Monen herran kanssa tanssin ja loppuillasta päkiäni olivat kipeät, mitä ihmettelin. Johtuneeko harventuneista tansseissa käynneistäni, mitä pitää alkaa korjaamaan.

Illan lopulla, viimeisellä tauolla, orkesterin ollessa kokonaisuudessaan piha-alueella, kiitin ja halasin koko porukan kerralla. Sellaista en ole tehnyt aiemmin, sillä taidan olla niitä, jotka pitävät välimatkan toiseen ihmiseen, paitsi tanssiessani. Muutamia tuttuja on muissakin orkestereissa ja heidän kanssaan satunnaisesti voidaan halata, kun pitkästä aikaa nähdään. Kaikenlaiset vilkuttelut taas ovat ihan “asiaankuuluvia”, mutta tuo yksityiseeni on kai vanhoillisuutta.

Lämmöllä muistan Helmenkalastajien tämän illan ja odotan seuraavaa kertaa, mikä taitaa olla aika pitkän ajan päässä. Silloin tarkistan herrojen silmien värit - ihan kuin kaikilla olisi sinisestä poikkeavaaYllättynyt