Syvälahden lavalla 8.8.2009

Erikoiseen iltaan itseni saatoin tieten tahtoen, etukäteisarviona ja jälkeenpäinkin todettuna. Mutta ei niin huono ollut tanssi-ilta kuin olin arvellut.

Illan tanssiorkesterina oli Kaija Lustila orkestereineen ja siltä osin tiesin olevan tanssillisen illan. Toisena esiintyi Riku Niemi Orchestra 15-henkisellä kokoonpanolla sekä Jorma Kääriäinen

Kaija Lustila lauloi kuin tangokuningatar, vaikka kuninkaallisen kruunu annettiinkin kypsymättömälle poikaselle. Minusta tangokuninkaallisen kruunu kuuluu hänelle, joka osoittaa sen ansainneensa kokemuksella, taidolla ja syvällä suhteella tangoon, minkä tulee säilyä myös kruunajaisten jälkeen eikä siirtyä iskelmän esittäjien joukkoon. Eikä kruunu saa olla kuin lupa ja oikeus harjoitella kuninkaalliseksi ja jälkikäteen osoittaa olevansa oikeutettu, jos onnistuu. Näinhän se nyt meni. Liian isot ovat saappaat tuoreelle kuninkaalliselle. Kaijan ja orkesterin yhteistyö sujui kauniisti. Orkesteri soitto oli taitavaa ja miellyttävää kuulla.

Riku Niemi puolestaan johti orkesteriaan kuin valtias. Saman olin nähnyt joskus TV-ohjelmassa. Katsekontakti hänellä oli enemmän orkesterin jäseniin kuin yleisöön. Se oli hienosti tehty heidän aloittaessaan, että hän puhui hyvin selkeällä äänellä, joka kuului taaksekin ja kertoi heidän osaltaan illan ohjelman. Heillä oli yksi osuus ilman Jorma Kääriäistä ja että klo 23.15 alkaa show, joka kestää Kääriäisestä riippuen reilun tunnin.

Niin hän se sitten menikin. Shown ajan lattia oli tukossa seisojista johtuen ja kyllä tanssijatkin olivat kasassa. Kääriäisellä oli kauniita kappaleita, oli hidasta ja nopeaa. Orkesteri ylsi huikeisiin suorituksiin jo ennen häntä ja parani vain shown aikana. Hyvä, että näin tämän kaiken, mutta mielestäni tällainen esitys ei kuulu tanssi-iltaan. Orkesterin äänentoistolaitteetkin veivät ison osan naisten rivin paikasta. Kun Kääriäinen lopetti klo 00.30, niin viidessätoista minuutissa orkesteri kasasi ja roudasi apureineen soittotavarat ulos.

Kaija Lustila aloitti viimeisen 45 minuutin osuuden klo 00.45. Ei ilta tanssimaton ollut, jos olikin kuumaa ja ahdasta paitsi Kaijan viimeinen osuus. Paikalle oli osunut suuren, tavallisten illanviettäjien joukkoon myös tanssivaa väkeä. Muutaman tanssiherran ansiosta illasta tuli muisteltava.

Ulkolavalla sopi melko hyvin tanssimaan ja tavalliset valssitkin menivät lennokkaasti. Saman herran kanssa sisätilan ahtaudessa sylitanssejakin yritimme, vaikka puolet tanssitilasta oli fanijoukon valloittamana lähes koko illan. Useamman herran kanssa tanssin tavanomaista foksia. Tangot mökillään olevan etelän tangoherran kanssa olivat illan alkupuolella vielä kohtalaisessa tilassa tangosieluani koskettavat. Myöhemmin jenkatkin sujuivat mukavasti hänen kanssaan samoin kuin illan viimeisellä osuudella chachaat sopi hyvin tanssimaan.

Tumman, itseäni kookkaamman herran kanssa humpat olivat jo pienessä ahtaudessa tanssittava pienesti. Slovareille hain häntä myöhemmässä vaiheessa ja sillä väljällä viime tunnilla hän haki Kaijan kauniille tangoille Yön Kuningatar/Vie meidät rakkauteen. Erikoisen ja samalla mielenkiintoisen miellyttävän illan liitän kokemusteni kirjaan.