Vuoksenniskan työväentalolla 27.9.2009

Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja ajettelin jatkaa unia, mutta kun uni ei tullut ja mielessäni oli, että jotain järkevää on tehtävä tänään. Edellinen ilta oli mennyt Pelastusarmeijalle tai ehkä voisi sanoa entisenä SPR:läisenä kyseiselle toiminnalle.

Sitä järkevää tein ja teen varmaan vielä monta kertaa tämän kuukauden aikana, mutta siinä palasi mieleeni Äkäshotellin ilta Lapissa. Lähdin lyhyen läsnäolon jälkeen iltamista nukkumaan, kun en kestänyt aivan mahdotonta ruuhkaa. Samaa ruuhkaa oli kyllä lauantaina Pesäkalliollakin.

Silloin Lapissa ennätin kuulla Tomin puhaltelevan illan aluksi niin tutuksi tulleen ja kerrassaan kauniin Abban kappaleen - I have a dream. Sillä Tommys on aloittanut illan monta kertaa. En ennättänyt nähdä silloin Charlesia ollenkaan. Nyt jonkin aikaa mietittyäni huomasin, että pakolliset kotiaskareet eivät olekaan pakollisia. Onhan päivä vielä huomennakin.

Niinpä pian olin matkalla Töllin illansuutansseihin Vuoksenniskalle. Siellä ei voi olla niin paljon ihmisiä, ettenkö kestäisi olla hetkeä kauempaa. Vihreän kullan kulttuuritietä ajelin osan matkaa. Vihreys oli alkanut kellastua ja auringonpaisteessa oli kullankeltahehkua monin paikoin ja pihlajien punerrus loi lisäväriä tien varrrelle. Matka kulkee mutkaista, hyväpäällysteistä tietä, joka kiemurtelee pitkin rantoja ja kumpuja, ylittää siltoja ja tarjoaa näköalat, joissa silmä lepää.

Perillä ei heti alussa ollut paljon tanssiväkeä. Pian oli kuitenkin naistennurkkaus täynnä, joskin enemmänkin olen nähnyt. Pariskuntia oli jonkun verran. Hyviä tanssiherroja sen sijaan ei näkynyt paljoakaan ja taas kerran oli myyty istumapaikkalippuja joillekin herroille. Tosin ymmärrän heitä, pitävät varmaan Tommys-orkesterin soitosta yhtä paljon kuin minäkin.

Kaksi osuutta orkesteri soitti ja kyllä he osaavat. Se kantrisaundi sopii hyvin esityksiinsä. Tom hoitaa lauluosuudet niin upeasti, että kaksikin herraa totesi tanssiessamme, että onpas pojalla hyvä ääni. Sitä se on, persoonallista, syvää ja samalla lempeää, mikä tunkeutuu mielihyväsopukoihin. Hänen ääneensä en voi kyllästyä.

Tämä ilta oli ihan eri maata kuin edellinen. Tanssimaan sopi ja tanssimaan pääsin usean herran kanssa. Kohdalleni sattuneet tanssiherrat olivat oikein hyviä. Erityisesti kahdet hitaat valssit olivat hyvät. Ne tanssin saman herran kanssa, hän haki herrojen haulla ja minä naisten. Tanssiparinsa ei aina halua tanssia tätä lajia, joten se kävi minulle hyvin. Kiitos vaan. Kylläpä hänen vientinsä oli sopivaa.

Tangoja esitettiin sekä orkesteriosuuksilla että taukomusiikkina ja yhdet tauolla tulleet, oikein hyvät kunnon tangot jäivät tanssimatta, mutta ne muut korvasivat sen menetyksen. Eräs herra taisi hieman pitää minusta huolta tanssimaan pääsyn suhteen. Mietin, olimmeko joskus tanssineet, ehkä. Hän oli hyvä syliotetanssija ja haki useamman kerran. 

Tuttu Kaakonkulman pitkä herra on yksi parhaita viejiä bugissa ja humpassa. Kädenalitukset ovat helppoja pituuseromme takia ja hän ohjaa todella hyvin suunnanvaihdot. Tangotkin ovat sujuneet hyvin hänen kanssaan, mutta tällä kertaa emme kohdanneet.

Rumbaa ja chachaata oli mukava tanssia, vaikka esitetty chachaa olikin hankala. Lavalta ilmoitettiin, että kyseessä on chachaa ja moni näytti niin tanssivankin. Charles Plogman lauloi sen ja tämä oli ainoa kappale, joka oli minusta epäonnistunut. Ensinnäkin musiikki oli liian kovalla, liian jyskyttävää eikä se mikään chachaa ollut. Jokin buggiinpäin oleva sovitus. Siinä tapailimme askelia ja hymyilimme vain tanssiherran kanssa toisillemme. Samaa mieltä olimme musiikista.

Muutoinhan Charles lauloi hyvin. Oli sitä hänelle tyypillistä nopeaa, oli myös tangot ja valssit ja humppaakin, muistaakseni. Ja jotain kaunista hidasta ja monia  tuttuja kappaleita. Niin, ettei kaikki ollut buggia tai lattareita. Aina yhtä hyvin hän laulaa Lanka jo palaa, Vanha suola janottaa, Jalat alta, Aamuun aikaa, Pientä unelmaa ja uusi Olisitpa täällä. Minusta Charles iskelmän tyyppisine kappaleineen ja Tommys monipuolisena orkesterina sopivat hyvin yhteen ja saavat aikaan hyvän tanssi-illan, mikä musiikillisesti sopii minulle. Sitäpaitsi he kaikki ovat miellyttäviä ihmisinä.

Illan alkupuolella olivat olleet jenkat jossain muodossa. En kuullut, sillä olin kai siinä vaiheessa pois salin puolelta. Toisella osuudella menin sitten nauttimaan talon tarjouksia. Ne ovat kyllä hyviä, aina olleet. Voileipien lisäksi täytekakkua ja en ymmärrä, miten joku osaa leipoa niin suussa sulavaa. Pitkämatkalaisena otin siis lohivoileivän ja täytekakkua annettiin iso pala kahvin kera. Kaikki meni kerralla alas eikä tehnyt vaikeaakaan. Ja maksoi 1,50 e+1,50e+1,00e=4e. Samalla rahalla sain edellisenä iltana ei kovin maukkaan vehnäpullan ja kahvin.

Polkat olivat olleet vähän aiemmin ja olin saanut hyppiä ne herran kanssa, joka joskus hyppäytti minut lyhyellä kellohameella korkeuksiin jollain kesälavalla. Niinpä sitä hän kokeili nytkin ja mukava oli elää mukana hänen viennissään - pitkissä housuissa. Niinpä kahvilta menin alakerran naistenhuoneeseen ja vaikka en kuullut musiikkia sinne, niin tuli tunne, että kunhan siellä ei vain tule masurkka ennen osuuden loppua. Soittajat pyrkivät soittamaan näitä kansallisia lajeja varmaan ennen solistin osuutta ja olisi tyhmää illan viimeisellä heidän omallaan se soittaa. Tanssiväki haluaa tanssia nämä alkuillasta. Niinpä kiipesin yläkertaan ja masurkka siellä soi. Yksi tanssi/tangotuttu herra ilmaantuikin hakemaan, joten hieman vajaaksi ensimmäinen masurkka jäi, mutta hyvä kaikkiaan. Hänen kanssaan Lapinjenkka on ollut mieleinen tanssi molemmille, mutta se jäi seuraavaan kertaan. Tangoa hän veikin nyt hyvin ja muutakin.

Charlesin lopetettua laulunsa hän jakoi kortteja ihailijoilleen. Minä ihailija sain ennen kotimatkaani  onnitella häntä Iskelmä-Finlandiasta. Ilta oli pimennyt ja kuun puolikas kasvatteli toista kylkeään taivaanrannalla, kun ajelin kotiin silmä tarkkana tienvarsia katsellen. Hirvien ahdisteluaika on menossa, joten ne voivat olla tavallista liikkuvampia. Pyhänseudun tanssit kaikkineen olivat plussan puolella huolimatta lauantai-illan ankeudesta.