Hiihtomäen lavalla 25.9.2009

Olipa mielenkiintoinen tuttavuus, tanssiorkesteri Helminauha, viisi nuorta ja taitavaa soittajaa ja kaiken lisäksi oikeita silmäniloja, tyylikkäästi puettuja herroja.

Mietin jaksanko töiden jälkeen lähteä “kesälavalle”, jossa kenties on kylmä ja ehkä ei ole edes tanssiväkeä kovastikaan paikalla. Viimeksi mainittu piti paikkansa ja aluksi oli viileää. Tanssiväki oli pukeutunut olosuhteita vastaavasti joskin pari herraa tanssi lyhythihaiset paidat yllään. Heillä oli varmaan sisäiset patterit eri merkkiä kuin meillä toisilla.

Orkesterin ensi sävelistä vaistosin, että tässä on soittokunta, jolla on tulevaisuutta. Illan kappalevalinnat osoittivat hyvää tanssillista makua ja kun vielä jenkat ja polkat tulivat osuuksien lopussa ennen taukoa, niin kyllä he osasivat huomioida tanssiväen. Esitettyyn musiikkiin  sopi vanhoja evergreenejäkin. Taukomusiikki oli myös hyvää. Ei mitään nykymusiikin listakappaleita vaan kunnon tanssimusiikkia.

Sekä orkesterin esittämänä että tauoilla soivat tangot. Orkesterissa solistilla oli hyvä ääni ja tangotkin sujuivat hyvin. Osasi hän soittaakin. Saxofoni soi kauniisti, kitarankin hän hallitsi ja koskettimissa hänet huomasin, kun kosketinsoittajalla oli haitari käsissään. Haitarikappaleita olikin aika paljon ja taitavasti soittikin tämä Kultaisen harmonikan kilpailuihin osallistunut herra ja on myös Pelimanni Suomen mestari takavuosilta.

Rumpusetin takaa löytyi vaalea nuori herra, joka olikin orkesterin postikorttikuvassa hieman eri näköinen. Osaa miessukupuolikin piristää uudella hiusvärillä itseään ja toisiakin. Ei ollut minulla valittamista musiikin suhteen.

Taukomusiikissa huomasin yht´äkkiä tutun äänen ja hienon musiikin - Varjokuvan Rami lauleli. Jokin muukin tutuntuntuinen laulaja oli kauniissa kappaleessa ja tanssittajani kanssa mietimme, kuka se olikaan.

Aluksi oli todella vähän väkeä. Hieman se lisääntyi illan aikana. Kaikki ikkunaluukut ja sivuovet olivat kiinni. Kyllä tanssia sain fleece-takki ylläni. Muutaman kerran sen jouduin riisumaan. Kyllähän humpalla ja reippaalla foksilla lämmin tuli, mutta hitaammat oli paras tanssia ilman vilua.

Tangoja tanssin kaikki esitetyt sekä lavalta että levyiltä varttia vaille yhteentoista mennessä, jolloin orkesteri lähti tauolle ja minä kotiin. Kyllä kolme orkesteriosuutta jo kertoo, millainen orkesteri on. Tämä oli minulle mieleinen.

Valssia ja hidasta valssia oli mukava tanssia hyvässä viennissä. Hitaan valssin kädenalipyörähdykset saivat hymyn huulilleni. Rumba jäi väliin, mutta chachaassa oli samat kuviot taitava herra kuin miten itse useimmiten tanssin.

Buggia tanssin ainakin kahden herran kanssa, kun ne humpatkin välillä menivät buggina ja erilaisina humpan versioina. Nauraa sain omilla töppäilyilläni erään herran kanssa, joka kursseilla oli oppinut kädenaliviennissä niin erilaisia suuntia, etten pysynyt luvussa ja minulle tuli omia sovelluksia, jotka yllättivät herran. Hauskoja ne tanssit olivat hänen kanssaan.

Illan iloisimmat tanssit olivat jiveherran kanssa. Tuttu hän minulle on, kymmenen vuoden ajalta. Nyt hyvästejä hänellekin sanoin. En tiedä koska kohdataan. Yhdet hitaat ja sen perään tulleet oikein hyvät tangot tanssimme.

Olihan niitä sosiaalitanssejakin. Pari herraa hakee, jos olen paikalla ja hipsutellaan ne muutamat minuutit ja jutellaan. Ei paha juttu ollenkaan.

Katselin yhden kappaleparin ajan orkesterin työskentelyä - fanituntumassa. Ei kai häirinnyt heitä, kun hymyjäkin löytyi. Seuraavan kerran ehkä pääsen kahden viikon päästä Pesäkalliolla, jossa he Sinitaivaan kanssa vuorottelevat soittoillan. Mielenkiintoista olisikin katsella ja kuunnella ja tanssia. Ei etukäteen voi tietää, onko toinen toistaan parempi eikä pelkällä enemmän tunnetulla nimellä olevaa voi aina pitää etukäteen parempana. Toivotan näille soittajille samanlaista esiintymistä kuin nyt ja sitä ei tarvitse hävetä.