Hiihtomäen lava 4.9.2009

Perjantai-illan tanssit Hiihtomäen lavalla jatkuvat, vaikka paikalle ei ole saapunut suurtakaan tanssijoukkoa. Mutta he, jotka ovat olleet paikalla, ovat saaneet nauttia hyvästä musiikista ja väljästä tilasta. Luulin, etten Beritin tansseihin pääse kuin kerran kesässä, mutta kun huomasin, että Berit on paikalla, niin ilman muuta paikalle lähdin.

Orkesterina oli tällä kertaa Dry Capri, jota olen tavannut aiemminkin. Hyvää tanssimusiikkia soittivatkin. Erikoinen oli tämä ilta muutenkin. Naisia oli vähän ja herroja oli odottamassa vuoroaan iso joukko. Kahvion puolella istui myös väkeä lähes koko illan. Illan musiikki anti oli hyvää, joskin alkuillasta esitettiin paljon perinteistä tanssimusiikkia, joka kyllä kelpaa minulle.

Kahvilla ollessani eräs pariskunta toivoi kuulevansa lattareita ja tuli niitäkin, lienevätkö malttaneet odottaa.  Tavallisia valsseja esitettiin useammat, kahdet jenkat ja hitaat valssit. Lattaripuoli oli siis edustettuina eli sambat, rumbat ja chachaat. Yhdet rokitkin illan loppupuolella soitettiin oikein rytmikkäästi. Foksia ja fuskua ja hitaita tuli ihan sopivasti.

Kun Berit tuli tunnetuksi aikanaan Humppatyttönä, niin humppaa soitti orkesteri ja humppaa lauloi solistikin. Hyvä niin, sitä sai tanssia tyylillä monella. Minua ilahduttivat kolmet tangot tai oikeastaan niistä ensimmäiset ja viimeiset. Niissä tango tuntui tangolta. Siinä välissä taisin sipsutella yhden tangoparin. Viimeisenä tanssinani olivat Lapin tango ja Mun aika mennä on, orkesteriesityksinä.  Hyvä hetki oli poistua paikalta. Väki oli vähentynyt siihen mennessä ja orkesterin loppukappaleille ei enää monta paria jäänyt tanssimaan. Ilmeisesti miehiä poistui paikalta jo aiemmin, kun tanssitettavia oli liian vähän.

Tanssillisesti ilta oli ihan hyvä. Tanssilajeja oli riittävästi. Orkesterin esittämä musiikki oli hyvä. Äänentoisto oli kohdallaan eli kaikki tanssiolosuhteet olivat kohdallaan - paitsi naisten vähyys herroihin nähden.