Rauhalahden tanssi-ilta 7.10.2009

Jos oli Lapissa hyvä sää, niin on ollut täällä alempanakin. On ollut hieman pakkasta ja puiden kellastuminen on tehnyt luonnon kauniiksi.

Ajellessani entiseen Savon pääkeskukseen ensin asioille ja sitten palatessani Rauhalahden tansseihin, katselin koko menomatkan tienvarsien värejä. Vaahterat varsinkin antavat lisävärin punastuksellaan. Sitten Kuopiota lähestyessäni kirkas taivas muuttui kuin pyörremyrskyksi. Outo oli taivas roikkupilvineen ja tuulen kanssa sadepisarat muuttuivat yhdeksi ryöpyksi. Pyyhkijät olivat hetken aikaa lujilla. Sitten pilvet jäivät taakse. Outo oli ilmiö. Paluumatka sujuikin yön tummuudessa kuun valaisemana.

Jouduin Rauhalahteen yhdeksän jälkeen ja kuulin, että orkesteri oli aloittanut jo puoli yhdeksän. Joku kertoi, että on orkesterikohtaista aloitusaika. Eipä voi muuta sanoa kuin, että hyvä Mistral. Niin sen pitää ollakin. Usein soitellaan levyjä ennen kuin orkesterit aloittavat musiikin.

Väkeä ei tosin ollut paljoakaan aluksi, mutta Anne Mattilan aloittaessa puoli yksitoista, ahtaus oli vallalla tanssilattialla ja väkeä seisoksi joka puolella. Osa tietysti oli valinnut istumapaikan pöydistä tai seinän vieressä olevasta penkistä.

Nämä olivat sitten naistentanssit, joita vierastan. Niin siinä kävi nytkin. Alku meni ihmetellessä. Muutamaa herraa hain illan aikana ja melkein vain heitä, joita olin jossain tansseissa tavannut. Olin heti illan alussa huomannut erään herran jo ennen kuin hän tanssi askeltakaan. Monta kertaa ajattelin, että nyt haen häntä, mutta se jäi pitkäksi aikaa ajatukseksi. Hän oli tuntematon ja osoittautui lupsakaksi, kai savolaiseksi. Tanssiminen sujuikin hyvin hänen kanssansa, varsinkin foksit ja tangot. Sambakin tuli siinä seuraavaa kappaletta odotellessa. Sanoin, ettei se ole suosikkejani, kun taitoni ei ole siinä mikään erinomainen. Mukavasti hän vei ja kai kohtuudella selviydyin.

Nytpä jo unohdin kenen kanssa hitaan valssin tanssin. Se joka tapauksessa meni myös hyvin. Mistral kunnon tanssiorkesterin tapaan soitti ekasettinsä lopussa jenkat ja toisen lopussa polkat. Vaikka oli ravintolatanssit kyseessä. Kyllähän niitä olisin tanssinut, mutta en arvannut ryhtyä kyselemään osaako joku. Ei ollut runsasta osanotto näissä lajeissa, mutta hyvin orkesteri ne soitti. Varsinkin polkat olivat minulle hyvin mieleiset nopeudellaan eli olisivat olleet letkeän hyvät hypellä.

Orkesterissa soittaa haitaria ja koskettimia entinen Tornados-orkesterin varvassukkamies. Häntä oikeastaan tulin katsomaan. Onneksi hänen soittoaan onnistun joskus kuulemaan, kun Tornados sen sijaan soittelee paikoissa, jonne en ole onnistunut pääsemään. Tornadoksen kitaristi Kai Lääti laulaa hitaan valssin Sieluni soitto. Sitä en juuri sanoin voi kuvata, niin upea se on.

Anne Mattila oli kaunistunut entisestään. Ettei vain vielä hoikistunutkin. Hyvin kaunis mekko oli hänellä yllään.  Hänen iskelmäkappaleensa ovat kauniita ja ihan tanssittaviakin. Mutta lauloi hän tangotkin ja muutakin, mikä ei nyt varsinaista iskelmää ollut. Yhdessä basistin kanssa hän lauloi toivomani  kappaleen, jonka nimi taas unohtui. He lauloivat sen aiemmin usein keikoilla, mutta viime aikoina en sitä ole kuullut. Pidän kovasti basistin äänestä ja sopii hyvin yhteen Annen äänen kanssa.

Fokstrottiherran kanssa askeleet ja ajatukset kävivät mukavasti yhteen ja jälkiä jäi tanssilattialle useista kappaleista. Hänellä oli aikainen herätys ja minulla pitkä matka, joten Annen ja Sputnikin toisen setin alussa esitetyn dueton jälkeen suunnistimme kumpikin tahoillemme. Ravintolatanssitkin ovat joskus ihan mukavia, vaikkei hakeminen naistentansseissa olekaan mukavimpia asioita.