Kivistön työväentalolla 4.10.2009

En enää monta kertaa ajele Kivistön työväentalolta samaan suuntaan kuin ennen, jos en sinne mennessäkään. Nyt vielä ajelin sieltä kautta kotiini. Kello viisi illan suussa alkavat tanssit ovat sunnuntaina sopivat.

Sattumien summaa vai oliko herra Mäkysellä itsellään esiintymistensä sopimiset tanssipaikkojen kanssa. Ei taidakaan olla mitään ohjelmatoimistoa takana - en ainakaan löytänyt tietoa. Hyvä kun esiintymiset ovat samalla suunnalla, ettei tarvitse ristiin rastiin Suomea ajella paikasta toiseen perättäisinä päivinä.

Niinpä Jaska Mäkynen ja Nelostie saivat olla vilkkaammassa tanssipaikassa kuin edellisenä iltana. Niin minäkin. Kun saavuin paikalle, pihassa oli pitkät jonot lipun myyntiin ja jatkui vielä, kun olin jo sisällä. Huomasin heti paikalla olevan tutun tanssipariskunnan läntisestä Suomesta. Mukava oli vaihtaa kuulumisia ja herran kanssa tanssiakin.

Alkuvalssin soidessa ja tanssiessani huomasin, että soittajien luku oli lisinyt. Kitaraa soitti herra, jota olen nähnyt jossain muuallakin ja onkin nykyisin Väriloisteen mukana soittavana solistina. Hän taitaa välillä olla mukana Nelostielläkin.

Tämä ilta oli ihan erilainen kuin edellinen. Sitä edellisen illan tunnetilaa lähellekään en päässyt. Oikeastaan ihan hyvä. Voin säilyttää jotain kaunista vain sieluni sisällä. Väkeä oli talon täydeltä. Tavallista enemmän, mitä olen joskus aiemmin siellä nähnyt. Tänä syksynä ollut aiemmin hiljaisempaa, minulle kerrottiin.

Orkesteri soitti yhden osuuden ennen Mäkystä ja taisi jatkaa jonkin aikaa toistakin. Illan lopulla orkesterilla oli vielä oma osuus. Ensimmäisellä orkesteriosuudella ei soitettu tangoja. Tauolla ja muutoin illan aikana asia korjaantui. Mäkynen lauloi taas yhtä antaumuksella kuin aiemminkin ja nyt oli mukana hieman showmiestäkin. Lanne oli kyllä hyvin irtonainen joissakin kappaleissa. Ettei vaan olisi tanssimiehiä hänkin 

Ilta oli kyllä aika ahdasta, mutta tanssimaan pääsemiseni oli kohtuullisen hyvää alkuvalssista lähtien. Vuorotunnein hakivat miehet ja naiset tässäkin paikassa. Miestenhaut olivat maltillisia. Naisten yhtä sekamelskaa. Naisia oli paljon ja iso osa jäi seisomaan, kun herrat olivat hakeneet. Niinpä heti kappaleiden loputtua alkoi uusi ryntäys eli ne jotka eivät olleet tanssimassa, olivat jo vastassa naisia palauttavia herroja.

Siihen rynnistykseen en ennättänyt monesti. Mutta riittävän hyvin kuitenkin. Sain haettua kaikkia niitä, jotka olivat hakeneet. Osaa tosin ihan sattumalta. Ei heitä hakemalla siitä nais-miessekajoukosta olisi löytänyt. Yhtä herraa en nähnyt ja kovasti etsinkin. Ilmeisesti oli poistunut aikaisessa vaiheessa. Hän oli yksi paikalla olleista tanssinharrastajista.

Mieleinen tangonviejä oli herra, joka haki ensin tangolle ja sitten hitaalle valssille ja minä puolestani ihan sattumalta törmäsin häneen tangon soidessa. Askeleet olivat tangoon sopivat eikä siinä sipsuteltu, vaikka tanssijoita oli ympärillä. Hyvin osasi viennissään väistää toisia. Olimme samaa mieltä, että tangossa on voitava astua hyvin.

Kahdet rumbaparit tanssin herran kanssa mukaillen argentiinalaisia askelia. Hän mielellään opettaa minulle arkkutangon kuvioita, myös valssiin. Hyvähän niin on opetella, mutta rumbassa mielelläni käyttäisin taitojani kosinnassa ihan rumbana tanssittuna. Tosin tämä herra taisi käyttää kosioeleitään ehkä liiankin uskaliaasti. Ei se haitannut, tutun kanssa voi leikitelläkin.

Ilta oli ihan hyvä, mutta ahtaus ei juuri sallinut tilaa kunnolla tanssimiseen, jos ei sisäiseen syvempään iloonkaan. Sydämessäni olisin tehnyt jotain muutakin, mutta se ei olisi onnistunut näissä olosuhteissa. Joskus vielä toiveeni toteutuu, kun on tilaa ja tunnetta.