Haapamäen Suojalla 10.10.2009

Oli todella ilo olla kuulemassa ja katselemassa KinoJakea Haapamäen Suojalla eikä tanssitkaan huonot olleet. Väkeä tosin oli vähemmän kuin viikkoa aiemmin, mutta ihan ymmärrettävistä syistä. Paikassa käy varttuneempi väki, josta osa oli varmaan pois, koska orkesterin nimi ei ilmeisesti kerro heille mitään ja netti saattaa olla heille vieras. Sen sijaan paikalla olleen väen keski-ikä oli alhaisempi kuin aiemmin, mikä osoitti, että nuoremmalle tanssiväelle orkesterin musiikki oli tuttua.

Oli vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olin heidän illassaan. Taas kerran sain todeta, miten hyvää tanssimusiikkia he esittävät ja minulle niin mieleistä. Kenenkään toisen tietämäni orkesterin soitossa ei ole sitä soundia, mikä heillä on. Omaa ja persoonallista musiikin tulkintaa jopa hienostunutta.

Annina ja Janne hoitivat lauluosuutensa upeasti. Kosketinsoittaja lauloi loppuillasta yhden parin ja hänenkin äänensä on hyvä. Anninasta ajattelen joka kerta häntä kuunnellessani, että hänestä olisi muillekin areenoille.

Jannen esittämät kappaleet ovat monipuolisia ja erityisesti odotan hänen tangojaan ja sitä Vie meidät rakkauteen-tangoa. Sitä en tiedä kenenkään miessolistin esittävän. Sen ensi esitys aikanaan Mäntymotellilla tuli yllätyksenä ja sai ensin minut hämmästymään. Että mies laulaa sen ja sitten miten hyvin se sopi hänen äänelleen. Taisi olla koko ihoni kananlihalla hänen laulunsa aiheuttamasta tunnetilasta.

Kyllä tämä kuusihenkinen joukko lavalla saa aikaan musiikin, mikä monipuolisuudessaan tyydyttää kaikkia tanssijoita. Tanssiminen oli osaltani satunnaista, sillä pariskuntia oli jonkun verran ja tuttuja herroja ei kovinkaan monta. Kuitenkin muutaman käyntini jälkeen on tullut uusiakin tuttavuuksia. Tanssihalujani tyydyttäviä olivat tangot, polkat ja jenkat. Foksiahan paikassa suosittiin, mutta oli joukossa ihan taitavia lattaripuolen tanssijoitakin. Humppaa ja buggia pääsin myös kokeilemaan. Hitaat valssit sujuivat hyvin. Chachaa ja rumbat jäivät väliin ja kieltämättä illan aikana esitettiin monta hyvää latinaistyyppistä kappaletta, joita olisin mielelläni tanssinut.

Olin arvellutkin illan kulun melko hyvin etukäteen, joten sain kuunnella ja katsella näitä soittajia, joista pidän. Jostain syystä minusta tuntuu, että he ovat parhaimmillaan juuri tällaisissa “syrjäkylän” tansseissa. Sitä samaa olen huomannut monista muista minulle tutuista orkestereista, kun he eivät ole etelän "kuumilla" estradeilla.