Kivistön työväentalolla 11.10.2009

Kyllä Kivistön työväentalo pysyy pystyssä. Ei ainakaan tanssijoiden puutteeseen kuole. Paikassa on aina jo ennen tanssien alkua parkkipaikat täynnä. Eli ajoissa sinne on mentävä, ettei autoa tarvitse kauaksi viedä.

Illan orkesteri Kiintotähti ja Teuvo Oinas vetivät paikan täyteen. Kun  olen kuullut heitä melko lyhyellä välillä, niin pitää todeta, että orkesteri on hyvässä kokoonpanossa. Pesäkalliolla yhdessä toisen orkesterin kanssa en samalla tavalla huomannut kaikkia taidon vivahteita kuin mitä nyt, kun olivat ainoana orkesterina. Tosin olen aina ollutkin sitä mieltä, että yleensä mikä tahansa orkesteri on edukseen ollessaan yksin esiintymässä. Ikään kuin musiikki kokonaisuudessaan olisi parempaa.

Kiintotähdessä haitaristi-kosketinsoittaja on saanut aikoja sitten varman esiintymisen ja ihan vähän alkanut hymyillä meille tanssijoilleSilmänisku Hyvä on hänen äänensä ja hyvin hoitaa spiikkaukset.

Muistan, kun hän kerran Anttolanhovissa oli kuulolla ja katselemassa tulevaa työmaataan. Tanssikengät oli vielä silloin orkesterin nimi ja nimen omistaja soitti silloin haitaria. Sen jälkeen orkesteri muuttui. Rumpalikin vaihtui. Tyylikäs herra Bollströmin Raikun orkesterista aloitti soittamisen. Sitä ennen hän oli Nelinpelissä, SMORK-2006 voittajaorkesterissa. Bollströmin orkesterista tuli myös orkesterin uusin tulokas, nuori herra kitaransa kanssa. Häntä onkin ilo katsella ja kuunnella. Kyllä taitoa on ja sen kuulee ja näkeekin, miten sormet liikkuvat. Basisti on tainnut olla pitempään. Silmänilo hänkin.

Teuvo Oinas osaa ottaa yleisönsä.  Hänellä, vuoden  1986 tangokuninkaalla on jo kokemusta. Hyvin tanssittavia olivat hänen kappaleensa. Joukossa oli uusiakin kappaleita.

Tanssiväkeä oli siis paljon ja ahtaudessa sujui osa tanssiajasta. Vuorotuntihaku suo mahdollisuuden naisille päästä tanssimaan. Heitä oli tavalliseen tapaan enemmän kuin miehiä. Osan aikaa olin tanssimassa ja välillä istumassa kuunnellen soittoa. Tanssiminen oli kuitenkin runsaampaa kuin edellisenä iltana. Useimpia tanssilajeja pääsin tanssimaan paitsi en polkkaa. Mitenhän se masurkka olikaan vai olinko kahviossa, etten kuullut.

Erään herran kanssa verestimme Kukonhiekan tanssi-illan tunnelmia useilla kappaleilla. Hän oli varmasti tyytyväinen musiikkiin. Kukapa ei olisi, jos oma lapsi soittaisi niin kuin hänen poikansa teki. Lavalta kuului sellaisia kitaraesityksiä, että kyllä ne huomasi tanssiessakin. Juttutuokio soittokunnan kanssa oli antoisa.

Tämä taisikin olla viimeinen Kivistön sunnuntai-iltani, jolloin oli vielä pitkä kotimatka edessä. Seuraavalla kerralla sitten suunta on ihan toinen ja lyhyt.