Pesäkalliolla 21.11.2009

Matkareittini Pesäkalliolle on muuttunut ja enää en voi ajella “silmät ummessa”. En varsinkaan, kun talvinopeusrajoituksetkin ovat voimassa. Omegaa olin menossa katsomaan ja samalla näen millainen on nyt Väriloiste, vuoden 2006 SMORK-kilpailujen kakkonen.

Kaksi orkesterin jäsentä näytti tutuilta. Väki on vaihtunut siinäkin. Hieman hymyilytti välillä aikaisemman haitaristi/kosketinsoittajan tilalle tulleen tapa spiikata. Oli hieman samaa tyyliä herroilla - puhetta tulee.

Mutta rakas Omega. Ihan piti tarkasti kuunnella, että löysin jotain entistä Omegaa. Oli pakko katsella basistia ja rumpalia, että tiesi tutun orkesterin olevan lavalla. Onneksi Rami lauloi, että äänestä tunsin, mutta Esa ei tainnut olla ollenkaan äänessä.

Kuulinkohan edes yhtään Esan tekemiä kappaleita, joita aiemmin on esitetty. Haitaria ne vaativatkin. Sellaista ei ollut lavalla, paitsi naapuriorkesterilla.

Nytkin oli myytävänä Esan levyä Dreamie, jossa on instrumentaalikappaleet. On tangoja, hidasta valssia, sambaa, masurkkaa, jenkkaa ja polkkia. Ja kaikki Esan sävellyksiä. Jos laaja-alaisesti pitää hyvästä tanssimusiikista, niin siinä on levy, jonka voi hankkia heidän keikoiltaan.

Vakituista soittajaa ei Anna-Liisan tilalla ole. Lienee etsinnässä. Anna-Liisahan meni Rosso-orkesteriin. Nyt koskettimissa oli Marko Lämsän orkesterista lainattu soittaja. Eikä paikalla ollut Hovin poikakaan puhaltelemassa eli joukko oli alimiehitetty. Ikävää oli myös se, ettei äänentoistoa ollut enää hoitamassa yksi parhaita lajissaan.

Tänä vuonna on ollut oikea muutosten vuosi minulle tuttujen orkesterien kokoonpanoissa. Joillakin se on antanut heti uutta sykettä esitettyyn musiikkiin ja joillakin saattaa kestää pitempään ennen kuin yhteinen sävel löytyy.

Aluksi tanssiväkeä ei ollut paljon, mutta lyhyellä ajalla paikka oli täynnä. Vaikka tanssijoita oli molemmilla parketeilla, alhaalla ja ylhäällä, niin on joskus ollut enemmänkin. Naisten määrä oli kyllä valtaisa.

Hakualue on minusta heikko. Sen voisi suunnitella uudelleen, kun paikkaa on muutenkin uudistettu. Muilta osin pidän muutoksista. Orkestereille on tilaa ja seinillä olevat suuret näköiskuvat eri soittajista ovat mukavat katsella, jos ennättää ohi lipuessaan.

Tuttua väkeä ja varsinkin tanssinet-väkeä, etenkin naisissa, oli paljon paikalla jopa Lapista asti Karjalan perukoille ja pääkaupunkiseudulle saakka. Tanssimaan pääseminen ei ollut ollenkaan itsestään selvää ruuhkan takia. Onneksi muutamat herrat hakivat ja naistenhaulla muutaman sain itsekin kiinni.

Polkat olivat hieman nopeat, vaikka ne Omegalla tähän asti ovat olleet oikein sopivat. Onneksi tanssin ne herran kanssa, joka osaa lajin, mutta taisi nopeus saada hänet maitohapoille. Omakaan kuntoni ei ihan paras ollut. Eräs rumpaliherra oli pitkästä aikaa samoissa tansseissa ja miellyttävät olivat tanssit hänen kanssaan. Mukava olisi nähdä hänet estradeillakin. Tanssiliikuntaa tuli muutamien herrojen kanssa eri lajeissa ja “vanhat” tutut oli mukava tavata ja tanssia.

Illan musiikkitarjonta oli ihan hyvä. Omega “puutteistaan” huolimatta esitti hyvin ja istuinkin heidän viimeisen osuutensa lähes puolituntisen lavan reunalla, mistä joku vielä hakikin tanssimaan. Halusin kuunnella heitä loppuun asti, sillä ei ole mitään tietoa, koska seuraavan kerran olen heidän illassaan.

Eija Kantola esiintyi varmalla, karismaattisella tyylillään, pääasiassa iskelmätyyppistä musiikkia. Mutta lauloi hän tangotkin, jotka aina mielelläni tanssin niin kuin nytkin. Hänen toinen osuutensa, varsinkin sen loppu, oli aika nopeaa rytmiä.

Väriloisteen musiikki nousi kuitenkin ykköseksi tämän illan tarjontana. On se vain ihmeellistä tämä ajatuksenjuoksu, miten sitä kaipaa monia entisajan hetkiä. Niin kuin esimerkiksi niitä todella mukavia tansseja Pesäkalliolla kuin tutuissa kokoonpanoissa olevia orkestereita. Ei ole tanssiväkikään entinen. Eivät ole orkesteritkaan. Ei ole edes Omega. Jokin koko tanssimaailmassa on muuttunut eikä aina edes hyvään suuntaan. Sopeutumisen aika on, jos haluan jatkaa tansseissa käyntejäni. Muutoksissa jotain jää pois ja jotain uutta tulee tilalle. On kai ajateltava myönteisesti.