Kisarannassa 6.11.2009

Uusissa ympyröissä meni viikko ahkeroidessa ja kun sää ei näyttänyt ihan hirveältä eli ei satanut, niin pitkään jatkunut ikävä sai minut tien päälle. Tosin pitkälti en ajanut, kun lumisade alkoi ja oli välillä niin tiheää, etten pitkillä valoilla nähnyt ajaa.

Alkumatkasta oli yhtä jonoa ja ajovauhti vaihteli, pääasiassa alle nopeusrajoitusten. Kun matka jatkui, sääkin korjaantui ja edessä ajajia ei enää ollut. Itse asiassa olin lähtenyt taas kerran myöhään. No, ajattelin, että samapa se nyt, olenko kello 20 vai 21 perillä. Tosin Pekkaniskan Poikien tansseissa haluaisin olla alusta loppuun.

Orivedeltä syrjätietä yli 30 kilometrin matkalla olin kuin  Joulupukin maassa. Tie oli tosin hyvin aurattu. Mutta puut notkuivat lumivaipan alla ja oli talven tuntua, mikä tuo minulle sisäisen rauhan.

Perillä oli autoja niin paljon paikan lähiparkissa, että aika reunaan sain ajaa autoni ja siitä pyörien jälkiä seuraten pääsin jalkojani kastelematta sisälle. Melkein anteeksipyydellen ostin lipun, kun olin omasta mielestäni kovastikin myöhässä.

Sisällä ei ollutkaan tungosta eikä väki lisääntynyt juuri illan aikana. Tilaa oli tanssia heille, jotka toisiaan hakivat. Esiintymislavalla oli tuttu ja rakas joukko kera uuden kosketinsoittajan, herra Lunkan, joka jo kuukauden päivät oli sopeutunut joukkoon ja hyvin näytti sen tehneenkin. Hymyä riitti lavalla. Ehkä olivat arvelleet, että olin jättänyt tanssimisen, kun en keikoilla ole näkynyt.

Kun on taukoa sitten orkesterin aiemmasta illasta, niin nyt tietysti olin kuulolla tavallista tarkemmin. Ja oli aihettakin. Jotain hyvää oli tapahtunut kaikin puolin heidän soitossaan, tavassaan esittää, kappalevalinnoissaan ja koko heidän lavailmeessäänkin. Uuden herran myötä lienee tullut uusia kappaleitakin kuten Hys hys (Hiljaista on…). Mikä lienee oikea nimi, mutta Varjokuvakin sen esittää ja Pirjo Kämpin levyltä se myös löytyy. Levyllä on Erik Lindströmin sävellyksiä, mm. tämä Hys hys - laulu. Argentiinalaissointuinen tangokin taisi olla Lunkan lahja orkesterille.

Naistenrivin paikka peräseinältä oli sitten kesän jälkeen siirtynyt entiselle paikalleen sivuseinälle, josta pääsee kahvioon ja toisesta oviaukosta eteiseen. Eipä ollut montakaan tuttua, vaikka kuvittelin, että useampia olisi tanssimassa. Jouduin paikalle hieman yli yhdeksän. Oli naisten puolituntinen menossa. Tutunnäköistä herraa hain ennen hakuajan loppua. Taisi olla erehdys. Halusi viedä cha-chan omilla kuvioillaan, vaikka selkeästi huomasi, etten jostain niistä selviä kauniisti. No, mukava tanssi silti oli.

Muutoinkin tuntui hyvälle nähdä tanssitaitoista väkeä ja kuulla mieleistä orkesteria, joka näiden vuosien jälkeen vain kehittyy ja menee eteenpäin. Ilokseni sain kuulla humpan Armaani on kuin huhtikuu. Sen fanittelin soittokunnan edessä - kukaan ei hakenut. Samoin meni Muistojeni Julia, tosin se esitettiin naistenhaulla, mutta hakuhitauteni johdosta sopivat rumbaherrat oli viety ennen kuin ennätin tehdä elettäkään hakuun. Hyvältä tuntui katsella Matti-Sakaria siitä läheltä. Lähikaupungin kahden herran kanssa sain tanssia oikein hyvät tangot, hyvässä viennissä. Onnistuin jopa hakemaan heitä takaisin. Illan lopulla valotaululla luki tangot ja hain toista tangoherroista, mutta lattialla huomasimme, että foksiksi kappale muuttui.  Viimeinen valssikin tuli pian ja encorena orkesteri sitten soittikin Sydäntangon. Sen sävelin lähdin kotimatkalle. Yhtään tangoherraa ei enää ollut - minua varten.

Onneksi illan aikana oli muutama muukin miellyttävä tanssiherra paikalla. Joten hitaat valssit ja lämpimät sylitanssit sain tanssia kahdestikin vanhan tutun kanssa. Siis ei vanhan vaan nuorekkaan, melkein poikasen kanssa;) Itseni kokoinen herra haki tanssimaan nopeahkoa foksia. Sain häntä haettua myöhemmin illalla. Nähty joskus lavoilla ja tanssittukin. Ennätin jo luulla häntä erääksi palstanikiksi, joka haluaa olla tuntematon. Taisin erehtyä enkä uskaltanut kysyä. Hänellä on niin persoonallisia kirjoituksia keskustelupalstalla, ollut jo vuosia, että olisi mukava tavata.

Pitkä, sinipaitainen herra oli myös tutunnäköinen ja muisteli meidän tanssineen joku vuosi sitten. Minusta kyllä tuntui, että olimme olleet samalla lavalla viime kesänä. Muisti on arvaamaton. Omat hakuni naistenhaulla olivat olemattomia ja tuntemattomien herrojen haut eivät jääneet mieleeni. Polkat Pekkaniskan Pojat olivat esittäneet ihan illan alussa. Niin joku kertoi.

Illan toinen orkesteri ei muistini mukaan ollut tuttu. Henkka ja Kulkurit soitteli ihan tanssittavaa musiikkia, mutta rautalankaorkesterina heitä pidän. Joskin musiikki tuli minulle mieleisemmäksi loppuiltaa kohti. Juicen Kaksoiselämää oli illan lopulla hyvin kaunis ja herkkä kappale ja laulaja esitti sen hyvin. Paluumatkalla ei satanut ja alkumatkan luminen maisena auton valoissa piti hereillä, mutta isolla tiellä unihiekka kaikersi silmiäni. Onnellisesti kuitenkin kotiin pääsin - siihen uuteen.